keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hei olen Nelli!



Ensimäinen kuva Nellistä

Olen maalla syntynyt maatiaiskissa, siskon ja veikan kanssa Helsinkiin tullut kesällä 2012. Olin ensimmäinen joka pääsi uuteen kotiin. Minä sain rauhassa tutustua tähän asuntoon, koska  äiskäni saapui vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Minua jänskätti niin että menin sängyn nurkkaan piiloon ja turvaan.

Nopeasti kyllä huomasin että tämä typpi on kiva.Vaikka alkuun se räpläs koko ajan mun korvia, vähänkö inhottavaa. Oltiin saatu jotain ötököitä korvaan ennen kun kaupunkiin tultiin. Kuulemma sen takia mun korvilla kävi. Onneksi ne saatiin pois ja mun korvat jäi rauhaan.

Pääsin morjestamaan siskoanikin, hänen uuteen kotiinsa. Se oli saanut komean kollin kaveriksi. vähänkö yritin iskeä sitä itselleni. Mutta taitaa hänen sydämensä sykkiä siskolle.
Kuulin myös että veikkakaan ei ollut yksin. Se sai daami seuraa. Mutta kuulemma on aikamoinen pomottelija. 

Elvis, Nellin veli

Sisko ja sen veli,
 huomaa et on sukua
















Jonkun ajan päästä sisko tuli taas vasta vuoroisesti mun luokse kylään, yritti isotella niin mun piti näyttää kuka on kuningatar tässä asunnossa.  Äiti vaikutti huolestuneelta kun vaan jahdattiin toisiamme ja sähistiin. Piti sitten päivän päätteeksi näyttää et tullaan me toimeenkin.

Nelli ja Lempi, sisko tuli vierailulle

Talvella 2012 alkoi äiskällä käydä usein sama vieras, se vaikutti tosi kivalta. Äiskän iloksi tehtiin taide teos, vaikka se taisi olla ihan sattumaa. Enhän mä voi tietää mistään 1511 vuonna tehdystä maalauksesta.

Äitin mukaan  tässä on jotain taitteellista
Jouluna 2013 tapahtua jännä juttu, me mentiin joulua viettämään ihan uuteen paikkaan, se oli sen äiskän kaverin kämppä. Taisin tehdä häneen aika hyvän vaikutuksen, koska vähän sen jälkeen meistä tuli perhe. Muutettiin kaikki saman katon alle.

Mutta jos kertoisin itsestäni. Mä pidän hirveän paljon raksuista, kun noi tajuaisi aina antaa mulle niitä. Vaikka kuinka kiehnän niin aina välillä sieltä tulee jotain tylsää märkää ruokaa. Ai niin sit jos mä saan herkkunaksuja niin mun pitää istua ja nousta kahdelle tassulle ottamaan niitä. Kaikkea sitä joutuukin tekemään herkkujen eteen.

Ja ette ikinä arvaa mitkä on mun lempi lelut… noh, arvaatteko.. okei, mä kerron. 
Kuminauhat (asettelen ne tassujen väliin ja hampailla vänytän, niin ai että ku räpsähtää kivasti) 
Isiltä saadut korvapuikot (menen suihkun oven eteen odottamaan, kun se tulee sieltä niin napitan kauniisti niin sit välillä saan itselleni topspuikon). Mulla on korvapuikko kokoelmani vessan edessä olevan maton alla, mutta niitä häviää sieltä aina välillä (kumma juttu).  
Niin ja sit täällä on sellanen punainen vikkelä ötökkä (laserpiste), jotenkin se liittyy noihin ihmis vanhempiin, koska se ilmestyy aika kun kuulen tiennyt avaimen kolahduksen.


Moi, mä oon Nelli, kuka sä oot?



Kun me käydään nukkumaan, niin mun paikkani on sängyn kulmassa jalkopäässä. Riippuen tilasta, niin kumpikin kulma käy. Sit sellaisina aamuina kun äiskä herää aikaisemmin kun iskä, mä otan paikkani sen viekusta. Siis on mukava kölliä. Joskun sylissä, mutta usein vaan viekussa.
Sit meil on tapa, kun jompikumpi tulee kotiin (tai yhdessä tulevat), niin mä kellahdan maahan niiden jalkojen juureen että ne näkevät kuinka tyhjä mun vatsa on. Sinne mahtuisi vaikka niiden kengän kokoinen herkkupala. Ne ei kyl aina hiffaa sitä, vaan pyyhkii jalkansa muhun.  

Äitin kanssa nautittu aamuhetki
Aina välillä täällä on käyny vieraita, silloin yleensä osoitan vieraan varaisuutta ja otan paikkani niiden 
vierestä nukkumaan mennessä. Onhan se tärkeää katsoa et ne ei tee mitään mun kiipeily puulle, jonka vieressä ne nukkuu.

Meidän yhteiselo on toiminut mun mielestä hyvin, ruokinnassa mulla olis muutama samani sanottavana. Kuivamuonaa ja seitä sais olla enemmän ja useammin. Isin mielestä mä oon lihava! Täytyyhän sille olla massaa mitä rapsuttaa, enkat muuten on 55min yhteen vetoon.

55 minuutin nautinto

No niin, nyt tekin tiedätte vähän minusta, mut nyt pitää häätää tuo äiskä nukkumaan. Leukapielet venyy liitoksistaan, kun tossa vieressä haukotelee ja näpyttelee.

Joten jääkäähän odottelee mitä se seuraavan kerran postailee tänne..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti