Pika kelaus elämääni hiljaiselon ajalta

Pitkästä aikaa..

muutaman vuoden tauon jälkeen löysin taas tänne, hetken luettuani vanhoja postauksia tuli mieleeni "miksi postaukset jäivät?"

Noh elämä heittelee hassulla tavalla. työ, koulu, henkilökohtainen elämäni kolahti 2017-2018 vuoden aikana totaalisesti yhteen. Koulutus jäi kesken, työpaikasta otin lopputilin ja miehestäkin eron. Vuoden verran mentiin kahdestaan Nellin kanssa, mutta nyt kuvioissa ollut uusi mies, vaikka vanha tuttavuus. 

jos pikakelauksena otan nämä hiljaiset vuodet

2017 kesä

Pääsin 4/6 näytöstäni hyvin arvosanoin läpi. Olisin saanut 2 puuttuvaakin näyttöä mutta tunsin että tein likaa ja laatu kärsii. Haaveissa edelleen että voisin joskus tulevaisuudessa hoitaa ne alta pois. Matkailu ja kultuuri on edelleen lähellä sydäntäni. 

Kohokohdat: Strömman kierrokset Helsingissä, Suomenlinnan museopäivä, Helsinkipäivä, Mökki reissu Pohjois-Karjalaan, päivä reissu Tammisaareen, Helsinki open house: Ritarihuone

2017 syksy/talvi

Painoin niska limassa töitä. 

Kohokohdat: Teimme kaupunki loman Berliiniin syyskuussa

2018 Talvi/kevät

Kohokohdat: Kaupunki loma Kööpenhaminaan Tammikuussa, Tyttöjen rentoutusloma vol. 2: Lontoo Maaliskuussa, Kummituskävely, Open house Helsinki Lauttasaaren kartano, Tukholman risteily

2018 kesä

Kohokohdat: Pikkuserku tapaaminen, juhannus Oulussa, muutto omaan asuntoon Nellin kanssa, 

2018-19 syksy/talvi

Irtisanouduin töistä, sain uuden työn, parhaan kaverin häät, keskityin töihin

2019 kevät/kesä

Tutustuminen Mustavuoreen, hyväntekeväisyys keikkoja, Lammassaari, 

Mikan ja Anssin keikka Martinlaaksossa, Vallisaari ja Lonna, Tampereen mökkireissu, vs-markkinat, Loviisan vanhat talot-tapahtuma

Museokortti kohteet: Tuusulanjärvi, Helsingin museoita,

2019-20 syksy/talvi

Reykjavik matka, viimeinen mökkireissu Pohjois-Karjalaan, Lakritsi ja salmiakki festarit, Sinerbykoff ja kaapelitehtaan museot, Tampereen syntymäpäivä viikonloppu, extempore reissu Porvooseen, 

2020 Korona lomautettuna

Roihuvuoren japanilainen puutarha, Kirsikkapuisto, Herttoniemen kartano, sunnuntai kävely Järvenpäässä, Jugend Helsinki kierros, Sunnuntai kävelu Vuosaaressa. 

Kuten näemme on riittänyt tekemistä. Museokortti on tuonut paljon mielenkiintoisia museo kohteita ja käyntejä. Vaikkakin täällä blogissa olen ollut passiivinen niin elämääni on mennyt eteenpäin.  

2021

Tästäkin postauksesta pohjasta on vuosi kulunut. Pakko se on myöntää itselle että vaikka ideoita kirjoittamiseen olisi niin ei vaan ole enää tilaa tehdä asoita täällä. 

Jos olet seurannut postauksiani, kiitos siitä. 

Hei olen Nelli!

Ensimäinen kuva Nellistä

Olen maalla syntynyt maatiaiskissa, siskon ja veikan kanssa Helsinkiin tullut kesällä 2012. Olin ensimmäinen joka pääsi uuteen kotiin. Minä sain rauhassa tutustua tähän asuntoon, koska  äiskäni saapui vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Minua jänskätti niin että menin sängyn nurkkaan piiloon ja turvaan.

Nopeasti kyllä huomasin että tämä typpi on kiva.Vaikka alkuun se räpläs koko ajan mun korvia, vähänkö inhottavaa. Oltiin saatu jotain ötököitä korvaan ennen kun kaupunkiin tultiin. Kuulemma sen takia mun korvilla kävi. Onneksi ne saatiin pois ja mun korvat jäi rauhaan.

Pääsin morjestamaan siskoanikin, hänen uuteen kotiinsa. Se oli saanut komean kollin kaveriksi. vähänkö yritin iskeä sitä itselleni. Mutta taitaa hänen sydämensä sykkiä siskolle.

Kuulin myös että veikkakaan ei ollut yksin. Se sai daami seuraa. Mutta kuulemma on aikamoinen pomottelija. 

Elvis, Nellin veli

Sisko ja sen veli,
 huomaa et on sukua

Jonkun ajan päästä sisko tuli taas vasta vuoroisesti mun luokse kylään, yritti isotella niin mun piti näyttää kuka on kuningatar tässä asunnossa.  Äiti vaikutti huolestuneelta kun vaan jahdattiin toisiamme ja sähistiin. Piti sitten päivän päätteeksi näyttää et tullaan me toimeenkin.

Nelli ja Lempi, sisko tuli vierailulle

Talvella 2012 alkoi äiskällä käydä usein sama vieras, se vaikutti tosi kivalta. Äiskän iloksi tehtiin taide teos, vaikka se taisi olla ihan sattumaa. Enhän mä voi tietää mistään 1511 vuonna tehdystä maalauksesta.

Äitin mukaan  tässä on jotain taitteellista

Jouluna 2013 tapahtua jännä juttu, me mentiin joulua viettämään ihan uuteen paikkaan, se oli sen äiskän kaverin kämppä. Taisin tehdä häneen aika hyvän vaikutuksen, koska vähän sen jälkeen meistä tuli perhe. Muutettiin kaikki saman katon alle.

Mutta jos kertoisin itsestäni. Mä pidän hirveän paljon raksuista, kun noi tajuaisi aina antaa mulle niitä. Vaikka kuinka kiehnän niin aina välillä sieltä tulee jotain tylsää märkää ruokaa. Ai niin sit jos mä saan herkkunaksuja niin mun pitää istua ja nousta kahdelle tassulle ottamaan niitä. Kaikkea sitä joutuukin tekemään herkkujen eteen.

Ja ette ikinä arvaa mitkä on mun lempi lelut… noh, arvaatteko.. okei, mä kerron. 

Kuminauhat (asettelen ne tassujen väliin ja hampailla vänytän, niin ai että ku räpsähtää kivasti) 

Isiltä saadut korvapuikot (menen suihkun oven eteen odottamaan, kun se tulee sieltä niin napitan kauniisti niin sit välillä saan itselleni topspuikon). Mulla on korvapuikko kokoelmani vessan edessä olevan maton alla, mutta niitä häviää sieltä aina välillä (kumma juttu).  

Niin ja sit täällä on sellanen punainen vikkelä ötökkä (laserpiste), jotenkin se liittyy noihin ihmis vanhempiin, koska se ilmestyy aika kun kuulen tiennyt avaimen kolahduksen.

Moi, mä oon Nelli, kuka sä oot?

Kun me käydään nukkumaan, niin mun paikkani on sängyn kulmassa jalkopäässä. Riippuen tilasta, niin kumpikin kulma käy. Sit sellaisina aamuina kun äiskä herää aikaisemmin kun iskä, mä otan paikkani sen viekusta. Siis on mukava kölliä. Joskun sylissä, mutta usein vaan viekussa.

Sit meil on tapa, kun jompikumpi tulee kotiin (tai yhdessä tulevat), niin mä kellahdan maahan niiden jalkojen juureen että ne näkevät kuinka tyhjä mun vatsa on. Sinne mahtuisi vaikka niiden kengän kokoinen herkkupala. Ne ei kyl aina hiffaa sitä, vaan pyyhkii jalkansa muhun.  

Äitin kanssa nautittu aamuhetki

Aina välillä täällä on käyny vieraita, silloin yleensä osoitan vieraan varaisuutta ja otan paikkani niiden 

vierestä nukkumaan mennessä. Onhan se tärkeää katsoa et ne ei tee mitään mun kiipeily puulle, jonka vieressä ne nukkuu.

Meidän yhteiselo on toiminut mun mielestä hyvin, ruokinnassa mulla olis muutama samani sanottavana. Kuivamuonaa ja seitä sais olla enemmän ja useammin. Isin mielestä mä oon lihava! Täytyyhän sille olla massaa mitä rapsuttaa, enkat muuten on 55min yhteen vetoon.

55 minuutin nautinto

No niin, nyt tekin tiedätte vähän minusta, mut nyt pitää häätää tuo äiskä nukkumaan. Leukapielet venyy liitoksistaan, kun tossa vieressä haukotelee ja näpyttelee.

Joten jääkäähän odottelee mitä se seuraavan kerran postailee tänne..