Viikonlopun Suomi matkailua osa 2. "Kansallismaisema Koli"

Kuopiosta aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Kolia. Pitkästä aikaa olin taas auton puikoissa. Yhteisten vapaiden lisäksi, matkaamme oli toinenkin syy. Isäntä halusi ottaa tiettyjä kuvia vielä kun lunta oli Kolilla. Nämä kuvat me otimme heti kun olimme saaneet huoneen ja asettuneet paikalleen. Kuvien jälkeen lepäsimme alku illan huoneessa ja illalla menimme nauttimaan hotellin Grill it! ravintolaan.
Koska tulo päivänä keskityimme isännän kuviin, päätin itse käydä omalla pokkarillani ottamassa muutaman kuvan itsellenikin. Aamiaisen syötyämme alkoikin pitkä koti matka kohti Helsinkiä. 

Jos laskettelu ei ole se sinun juttusi, niin  löytyy muutakin aktiviteettiä, itseäni kiehtoo muutaman vuosi sitten rakennettu relax spa, husky-safari ja lumikenkäily.  Jos tulisimme pidemmälle lomalle Kolille, voisi näitä kokeillakin. 

KOLI

Kolin kansallispuistossa olet keskellä Pohjois-Karjalan kuuluisimpia vaaramaisemia. Kolin olemusta rytmittävät vuodenajat: talvella tykkilumet mykistävät kulkijan siinä missä kukkivat ahot kesäisin hurmaavat väriloistollaan.

Kansallispuiston jylhät kalliot, vaara- ja lehtometsät sekä kulttuuri ympäristöt tarjoavat luontoseikkailuun monipuoliset puitteet. Polut nousevat jyrkkinä vaarojen laelle, mutta huipulta avautuva näköala palkitsee vaeltajan.

·     

      *Kolin kansallispuisto on perustettu vuonna 1991, kansallismaiseman, vaaraluonnon , kaskikultuurin ja perinneympäristön suojelemiseksi.
*Pinta-ala n. 3000 ha

      *Kolin korkeus merenpinnasta 347m

      *Retkeilyreittejä n. 80km. Pisin vaellusreitti Herajärven kierros.
*Luontopolut: Kaskenkierros, Paimenen polku, Ennallistajan polku ja Kolinuuron kierros.
*Tulipaikkoja 17kpl, telttailupaikkoja 5kpl, retkeilysaaria 6kpl.

Hotelli huoneen maisemaa

Sokos hotelli Koli

Kolin luontokeskus Ukko

Usein upposi polviin asti,
muutaman kerran jopa nivusiin

Kolin hotellin viereinen laskettelurinne

Kiskohissi parkkipaikan ja hotellin välillä

Kiskohissin maisemaa

Mahtava keli upeissa maisemissa

UKKO-KOLI

”Kolin Kauneuden keksijä”

Näillä sanoilla on kuvattu Kolin maisemien kuuluisinta tallentajaa, taiteilija Eero Järnefltiä. Vaikka et olisi vielä kiivennyt Ukko-Kolin huipulle, olet silti voinut nähdä maiseman yli Pielisen. Järnefelt taiteilijaystävineen ikuisti Kolin suomalaisille tutuksi kansallismaisemaksi 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa. Ukko-Kolin maisemaa voi esimerkiksi ihailla jo Helsingissä rautatieaseman ravintolassa (Burger king) Joensuun junaa odotellessa.

Suuret sielut kohtaavat Kolilla

Taiteilija Eero Järnefeltin innostamina kirjailija Juhani Aho, taiteilija Venny Solden-Brofeldt, säveltäjä Jean Sibelius sekä valokuvaaja I.K. Inha etsivät kolilta innostusta, lohdutusta ja isänmaan kasvoja. Kolilta taiteilijat löysivät suomalaisen sielunmaiseman, jossa yhdistyi koskemattoman luonnon jylhyys, kalevalan mytologia ja paikallisten ihmisten ankara elämä.

”Nähdä Suomi ja rakastaa sitä on sama asia!”

Näin innostettiin ihmisiä matkailuun Suomessa 1880-luvulla. Ensin kuitenkin piti jaksaa vene- ja kärrykyyti Kolille. Kiipeäminen vaaran laelle lehmäpolkuja pitkin vaati kovaa kuntoa. Välillä syötiin voita ja leipää sekä viiliä ja metsämansikoita. Matkalaisia kiinnosti maisemien ohella paikallinen elämänmeno. Toisaalta paikalliset asukkaat seurasivat hämmästelen turisteiksi jo tuolloin itseään kutsuvia matkustajien vaivanloista vaellusta maisemien tähden. Paikalliselle turistit olivat nähtävyys!

Tekstit lainattu ja muokattu Kolin infotauluista.

Vaikka viikonloppu meni nopeasti, oli upea reissu. On se upeaa löytää Suomen upea matkailu mahdollisuus ja nähdä kaupunkeja ja paikkoja uusin silmin. Alkanut miettiä että olisikohan minuun purrut pieni kotimaan matkailu kärpänen. 

Vappuna tulen olemaan Tanskassa Legolandissa. Toivottavasti minulla on aikaa ottaa kuvia ja kirjoittaa siitä teillekin.

Seuraavaan kertaan

-P-

Viikonlopun Suomi matkailua osa 1. "Lupsakka Kuopio"

Pääsi käymään niin että, Isännällä ja minulla sattui olemaan yhteinen viikonloppu vapaa tässä joku aika sitten. Päätimme lähteä pois kaupungista ja suuntasimme auton kohti Kolia. Alku peräinen suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut (2 yötä Kolilla). Joten päätimme muuttaa matkaamme kaksi osaiseksi, joka puollittaisi muuten pitkää ajomatkaa. Eli ensimmäinen yö Kuopiossa ja toinen yö Kolilla. 

Tässä postauksessa syvennyn Kuopioon. Tämähän ei ole meille uusi tuttavuus mutta tällä reissulla pääsimme paremmin tutuksi kaupunkiin. Joka kesä mökille ajellessa ajamme Kuopion läpi ja usein pysähdymme Kuopion Prismassa ostamassa mökki tarpeita. Viime vuonna olimme hyvätekeväisyys keikalla Kauppakeskus Matkuksessa, mutta silloin reissun pääpaino oli Matkun ja hotelli Puijonsarvi, kyseisessä hotellissa yövyimme tällä kertaa myös. 

Kuopio on Pohjois-Savon maakuntakeskus, joka sijaitsee Kallaveden rannalla Pohjois-Savon maakunnassa. Kantakaupunki sijaitsee Kallaveteen etelästä työntyvällä Kuopionniemellä, joka jakaa Kallaveden kahteen toisistaan lähes erilliseen osaan.

Kuopio on Itä-Suomen valtakunnan osan keskus ja suurin kaupunki. Se oli myös Kuopion läänin pääkaupunki vuoteen 1997 asti, jolloin Kuopion-, Pohjois-Karjalan- ja Mikkelin läänit yhdistettiin Itä-Suomen lääniksi. Uudeksi pääkaupungiksi tuli Mikkeli.

Kaupunkihankkeen historia alkoi 1650-luvulla, osana kenraalikuvernööri Pietari Brahen kauppapolittiikkaa, sekä hänen oman Kajaanin vapaaherrakuntansa sisäistä kaupunki ohjelmaa.

Brahen vuonna 1653 perustama kaupunki kuihtui kuitenkin kyläksi ja se lakkautettiin reduktion yhteydessä 1680-luvulla.

Uudelleen kaupungin perustamisen mahdollisti Kustaa III vuonna 1775 Suomen matkallaan antamalla määräyksellä jakaa Kymenkartano ja Savon lääni kahtia. Alkuun residanssi paikasta kiisteltiin Nilsiän ja Varkauden kesken, mutta Kuningas lopetti sen määräämällä residenssin siirrettäväksi Kuopionniemelle. Kustaa III:n suorittama, Kuopion kaupungin toinen perustaminen tapahtui 17. marraskuuta 1775, mitä pidetään virallisena perustamispäivänä.

Hämeenlinnan maanmittari Pehr Kjellman laati Kuopion suorakulmaisen uusklassista asemakaavavirtausta edustaneen kaavoituksen 1775-1776 vaihteessa. Kuningas hyväksyi asemakaavan 5. maaliskuuta 1776. Asemakaavan oli tarkoitus olla pääilmansuuntien mukainen, mutta laskema virheen takia, asemakaavasta tuli pohjois-luode- etelä-kaakko –suuntainen, joka on havaittavissa vielä nykyäänkin.

Kauppahalli

Kuopion idyllinen Kauppahalli on tarjonnut vuodesta 1902 alkaen laadukkaita tuotteita lupsakkaassa savolaistunnelmassa kaupungin sydämessä.

Kauppahallin suunnittelija Johan Victor Strömberg (1863 - 1932) oli syntyjään viipurilainen ja hän toimi Kuopion Teknillisessä koulussa huoneenrakennusopin lehtorina vuosina 1898 - 1928.

Keskelle pientaloista muodostuvaa puutalokaupunkia noussut kauppahalli päätyjen torneineen ja kaarevine oviaukkoineen on tyyliltään jugendia, sen tyylikkäimpiä edustajia Kuopiossa. 

Nykyisessä asussaan kauppahalli on ollut vuodesta 1973. Silloin halli sai uuden värityksen arkkitehti Matti Höyhtyän suunnitelman mukaan. Halli maalattiin okranväriseksi ja ulkoseiniä koristavat runsaat korkokuvat eläin- ja kasvikunnan edustajineen saivat myös iloiset värinsä. Hallin seiniltä löytyy punaisia possuja, vihreitä haukia, valkeita lehmiä. Huuhkajat istuvat rivissä hallin päädyissä sulassa sovussa kuusenoksilla kiipeilevien oravien kanssa. Lisäksi seiniltä löytyy riistalintuja, sammakoita, lepakoita, rapuja, kaiken kaikkiaan 60 eläinfiguuria. Hallin ulkoseiniä koristavat myös komeat lumpeenkukat, valkoiset kaalinkerät, punaiset omenat ja turnipsit. 

  

Veljmies patsas

Veljmies-patsas on pystytetty vuonna 1959 Kuopion kauppahallin edustalle.

Veljmiehen suunnitteli kuvanveistäjä Heikki Konttinen Kuopion kaupungin

-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettyyn Yrittäjäpatsaskilpailuun.

Veljmies kuvastaa kuvanveistäjä Heikki Konttisen omaa pikkuveljeä kalaretkellä hämmästyneine ilmeineen. Veljmies nimenä edustaa savolaisuutta sekä ajatusta Kuopiolaisesta vieraanvaraisuutena. Vieras otetaan aina vastaan kuin velimies ja hänet hyväksytään millaisena tahansa.

Vappuaaton perinteenä on, että Veljmies -patsas lakitetaan ja pestään Itä-Suomen Yliopiston oppilaskunnan toimesta. Veljmiehen altaassa toimitetaan tällöin myös proffan uitto.

Kaupungintalo

"Kuopion kaupungintaloa ei pidä rakentaa kauppatorin laitaan syrjäiseen paikkaan kauas keskustasta. Kaupunki ei koskaan kasva niin suureksi." Näin todettiin ja uskottiin 1880-luvun Kuopiossa.

Varsinaista entisöintiä tehtiin 1970-luvun peruskorjauksessa ala-aulassa, portaikossa, yläaulassa, juhlasalissa ja entisessä kaupunginvaltuuston istuntosalissa, joka muutettiin henkilökunnan ruokalaksi. Näissä tiloissa palautettiin entiselleen lähinnä seinä- ja kattopinnat, lattiat uusittiin entisöintinäkökohdat huomioon ottaen. Myös alkuperäistä kalustoa, mm. valaisimia palautettiin paikalleen. Kaupungintalon länsipäädyssä on teksti "Oikeus kansaa ohjelevi" ja itäpäädyssä "Wapautta laki vartioivi". Sanat ovat peräisin A. Oksasen runosta "Porthanin kuvapatsaan paljastettua". Tekstit saatiin kaupungintalon seinään vasta vuonna 1900, jolloin hankittiin myös aikaisemmin hankkimatta jäänyt kello

Kaupungintalo on ollut monenlaisessa käytössä. Talossa on ollut muun muassa palokunnan ruiskuhuone, huutokauppasali, kirjasto lukusaleineen ja tornissa päivysti palovartija. Kaupunginkanslian henkilökunnan nykyiset sosiaalitilat olivat aikoinaan vankikoppeja

Snellmanin puisto

Snellmaninpuisto on kaupungin vanhin puisto, jonka istuttaminen puistoksi alkoi sen jälkeen, kun torikauppa 1850-luvulla siirrettiin tältä Kustaantorina, Suurtorina ja Kirkkotorina tunnetulta paikalta nykyiselle kauppatorille. Puisto nimettiin Snellmaninpuistoksi sen jälkeen, kun Johannes Takasen veistämä J.V. Snellmanin rintakuva paljastettiin 3.7.1886.

Snellmanin patsas

J.V. Snellmanin rintakuva paljastettiin vuonna 1886 silloisella Kustaantorilla.
Teoksen paljastuksen myötä Kustaantori nimettiin uudelleen Snellmanin puistoksi. Pronssisen rintakuvan on suunnitellut ja valanut kuvanveistäjä Johannes Takanen. Patsas valettiin Roomassa 1884, missä kuvanveistäjä työskenteli aina kuolinvuoteensa 1885 saakka. Jalusta on arkkitehtien Sebastian Gripenbergin ja I.G. Klasonin suunnittelema ja kuopiolaisten kivityömiesten Antti Pulkkisen ja Karl Hämäläisen toteuttama. Rintakuva on Kuopion vanhin ulkoveistos ja vuonna 1986 vietettiin veistoksen 100-vuotisjuhlaa.

Tuomionkirkko

Kuopion Vahtivuoren mäellä jykevänä, aikojen vaihteluja ja ihmisten elämänkohtaloita tarkkailevana, seisoo Kuopion tuomiokirkko.
Sodan melskeiden johdosta rakennustyö kesti yli kymmenen vuotta ja kirkko vihittiin käyttöönsä v. 1816. 

Sodan jälkeen palkattiin kuningas Kustaa III:n määräyksestä luutnantti Pehr Granstedt johtamaan v. 1812 uudelleen alkaneita rakennustöitä. Töiden aikana oli alkuperäisiin piirustuksiin tehty runsaasti muutoksia. Esimerkiksi holvit tehtiin puusta kiven sijasta, ja tornin rakentamiseen soveltuvien kivien loppumisesta johtuen yläosa muurattiin tiilestä. Kirkko tuli lähes valmiiksi syksyllä 1815, ja ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin saman vuoden ensimmäisenä adventtisunnuntaina.

Tyyliltään kirkko on uusklassinen, joskin siinä on eräitä empiren piirteitä mm. saarnastuolin ja alttarin seudun koristuksissa. Arkkitehtuurissa näkyy samoin 1800-luvun alkuaikojen kirkonrakentajien pelkistettyyn muotoon pyrkivä arkkitehtuurikäsitys. Tuomiokirkossa on eräitä vanhasta kirkkoarkkitehtuurista ja liturgisesta perinteestä poikkeavia piirteitä, joiden perustelu oli hyvin käytännöllinen. Kirkon pääsisäänkäynti haluttiin sijoittaa kohti silloista Kuopion toria ja satamaa. Tästä syystä alttari on sijoitettu kirkon länsipäätyyn. Myös saarnatuoli on poikkeavalla paikalla, kuorin pohjoisseinällä.

Kuopion museo

Vuonna 1907 valmistunut Kuopion museo on Suomen kolmanneksi vanhin museoksi suunniteltu rakennus. Linnamainen rakennus kuuluu myös kansallisromanttisen jugendarkkitehtuurin helmiin. 

Valmiiseen taloon sijoittuivat lopulta historiallis-kansatieteellinen ja luonnontieteellinen museo, kansankirjasto lukusaleineen sekä lisäksi erilliseen siipeen VPK:n ruiskuhuoneet. Kokonaisuus tunnettiin kuitenkin ennen kaikkea Kuopion museona. 

Museotalon on suunnitellut kuopiolainen arkkitehti J. V. Strömberg, joka 1900-luvun alkuvuosikymmeninä piirsi kaupunkiin erinomaisella ammattitaidolla lähes kaikki muutkin merkittävämmät rakennuskohteet.



Vielä jäi näkemättä Kaupunkia, mutta sehän tarkoittaa että voin tulla mielelläni uudestaan. Puukortteli alueet, satama mm. kiinnnostaa päästä näkemään. 

-P-