Ensimäinen kuva Nellistä |
Olen maalla syntynyt maatiaiskissa, siskon ja veikan kanssa Helsinkiin tullut kesällä 2012. Olin ensimmäinen joka pääsi uuteen kotiin. Minä sain rauhassa tutustua tähän asuntoon, koska äiskäni saapui vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Minua jänskätti niin että menin sängyn nurkkaan piiloon ja turvaan.
Nopeasti kyllä huomasin että tämä typpi on kiva.Vaikka
alkuun se räpläs koko ajan mun korvia, vähänkö inhottavaa. Oltiin saatu jotain
ötököitä korvaan ennen kun kaupunkiin tultiin. Kuulemma sen takia mun korvilla
kävi. Onneksi ne saatiin pois ja mun korvat jäi rauhaan.
Pääsin morjestamaan siskoanikin, hänen uuteen kotiinsa. Se
oli saanut komean kollin kaveriksi. vähänkö yritin iskeä sitä itselleni. Mutta
taitaa hänen sydämensä sykkiä siskolle.
Kuulin myös että veikkakaan ei ollut
yksin. Se sai daami seuraa. Mutta kuulemma on aikamoinen pomottelija.
Elvis, Nellin veli |
Sisko ja sen veli, huomaa et on sukua |
Jonkun ajan päästä sisko tuli taas vasta vuoroisesti mun
luokse kylään, yritti isotella niin mun piti näyttää kuka on kuningatar tässä
asunnossa. Äiti vaikutti huolestuneelta
kun vaan jahdattiin toisiamme ja sähistiin. Piti sitten päivän päätteeksi
näyttää et tullaan me toimeenkin.
Nelli ja Lempi, sisko tuli vierailulle |
Talvella 2012 alkoi äiskällä käydä usein sama vieras, se
vaikutti tosi kivalta. Äiskän iloksi tehtiin taide teos, vaikka se taisi olla
ihan sattumaa. Enhän mä voi tietää mistään 1511 vuonna tehdystä maalauksesta.
Äitin mukaan tässä on jotain taitteellista |
Jouluna 2013 tapahtua jännä juttu, me mentiin joulua
viettämään ihan uuteen paikkaan, se oli sen äiskän kaverin kämppä. Taisin tehdä häneen
aika hyvän vaikutuksen, koska vähän sen jälkeen meistä tuli perhe. Muutettiin kaikki saman katon alle.
Mutta jos kertoisin itsestäni. Mä pidän hirveän paljon
raksuista, kun noi tajuaisi aina antaa mulle niitä. Vaikka kuinka kiehnän niin
aina välillä sieltä tulee jotain tylsää märkää ruokaa. Ai niin sit jos mä saan
herkkunaksuja niin mun pitää istua ja nousta kahdelle tassulle ottamaan niitä.
Kaikkea sitä joutuukin tekemään herkkujen eteen.
Ja ette ikinä arvaa mitkä on mun lempi lelut… noh,
arvaatteko.. okei, mä kerron.
Kuminauhat (asettelen ne tassujen väliin ja hampailla vänytän, niin ai että ku räpsähtää kivasti)
Isiltä saadut korvapuikot (menen suihkun oven eteen odottamaan, kun se tulee sieltä niin napitan kauniisti niin sit välillä saan itselleni topspuikon). Mulla on korvapuikko kokoelmani vessan edessä olevan maton alla, mutta niitä häviää
sieltä aina välillä (kumma juttu).
Niin
ja sit täällä on sellanen punainen vikkelä ötökkä (laserpiste), jotenkin se
liittyy noihin ihmis vanhempiin, koska se ilmestyy aika kun kuulen tiennyt
avaimen kolahduksen.
Moi, mä oon Nelli, kuka sä oot? |
Kun me käydään nukkumaan, niin mun paikkani on sängyn
kulmassa jalkopäässä. Riippuen tilasta, niin kumpikin kulma käy. Sit sellaisina
aamuina kun äiskä herää aikaisemmin kun iskä, mä otan paikkani sen viekusta. Siis
on mukava kölliä. Joskun sylissä, mutta usein vaan viekussa.
Sit meil on tapa, kun jompikumpi tulee kotiin (tai yhdessä
tulevat), niin mä kellahdan maahan niiden jalkojen juureen että ne näkevät
kuinka tyhjä mun vatsa on. Sinne mahtuisi vaikka niiden kengän kokoinen
herkkupala. Ne ei kyl aina hiffaa sitä, vaan pyyhkii jalkansa muhun.
Äitin kanssa nautittu aamuhetki |
Aina välillä täällä on käyny vieraita, silloin yleensä
osoitan vieraan varaisuutta ja otan paikkani niiden
vierestä nukkumaan
mennessä. Onhan se tärkeää katsoa et ne ei tee mitään mun kiipeily puulle,
jonka vieressä ne nukkuu.
Meidän yhteiselo on toiminut mun mielestä hyvin, ruokinnassa
mulla olis muutama samani sanottavana. Kuivamuonaa ja seitä sais olla enemmän
ja useammin. Isin mielestä mä oon lihava! Täytyyhän sille olla massaa mitä
rapsuttaa, enkat muuten on 55min yhteen vetoon.
55 minuutin nautinto |
No niin, nyt tekin tiedätte vähän minusta, mut nyt pitää häätää tuo äiskä nukkumaan. Leukapielet venyy liitoksistaan, kun tossa vieressä haukotelee ja näpyttelee.
Joten jääkäähän odottelee mitä se seuraavan kerran postailee tänne..