Euroopan aatelisukuja: Battenberg

Tällä viikolla lehdet ovat uutisoineet aatelisukuisen Ivar Mountbattenin ilmoitusta olevansa homo. Hänen on sanottu olevan Elisabethin serkku. Tässä vaiheessa itselläni alkoi soimaan herätyskellot, miten voi olla. Mountbatten on Philipin suvun nimi ja serkku nimikettä käytetään sisarusten lapsista.

Joten aloin ottaa selvää asiasta.

Battenberg suku

Alkuperäinen Battenberg kreivillinen aatelisuku vaikutti Kellerburgin linnassa, joka sijaitsi Battenbergin lähellä. Tämä suku sammui jo vuonna 1314.

Kun Hessenin suurherttua Louis III:n nuorempi veli prinssi Alexander solmi morganaattisen avioliiton Julie von Hauken kanssa 1851, luotiin Julieta varten uusi Battenbergin kreivittären arvo. Jo vuonna 1858 korotettiin hänet prinsessan arvoon, jotta heidän lapset voisivat olla prinsseja/prinsessoja.

Heidän lapsistaan 2 nai Enlannin kuningatar Victorian jälkeläisiä. 

Herry nai Victorian nuorimman tyttären Beatricen ja heidän tyttärensä Victoria Eugenie meni naimisiin Espanjan Alfonso XIII:n kanssa.  

Toinen poika Louis nai Hessenin prinsessan Victorian, joka oli Victorian tyttären tytär.  

Koska aiheenani on Ivar Mountbatten, keskityn Louisin ja Victoriaan jälkeläisiin. He saivat 4 lasta, 2 poikaa ja 2 tytärtä.  

•         Alice nai Kreikan prinssi Andrew ja he ovat nykyisen Edinburgin herttuan vanhemmat.
•         Louise tytär nai Ruotsin kuninkaan Kustaa VI Aadolfin, tämä oli Kustaan toinen avioliitto.
•          George nai kreivitär Nadejda de Torby, jonka isä oli Romanovien sukua, mutta Morganaattisen avioliiton takia lapset eivät voineen kantaa isänsä Romanov nimeä.  Ivar on heidän pojan poika.
•         Louis nai Edwina Ashleyn. Hänet muistetaan arvokkaasta urastaan Britannian laivastossa. Hän oli Prinssi Philipin eno ja menotori.

Battenbergista Mountbatteniksi

Ensimmäisen maailman sodan ja silloisen saksalaisvastaisuuden myötä Iso-Britannian kuningas George V muutti Saksalaisen nimensä Saksi-Coburg-Gothan Windsoriksi. Näin tekivät myös Battenbergin suvun jäsenet, He ottivat nimekseen Mountbatten.

Prinssi Philip, Edinburgin herttua oli alkujaan Kreikan ja Tanskan prinssi. Ennen avioitumistaan Elisabeth II:n kanssa hän sai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden, luopui ortodoksisesta uskosta ja liityi anglikaaniseen kirkkoon, vaihtoi nimensä Mountbatteniksi ja luopui oikeudestaan Kreikan ja Tanskan kruunuun.

Luultavasti syy miksi Ivaria kutsutaan Elisabethin serkuksi juontaa luultavammin siitä että Englanniksi hän on: a third cousin, once removed, of Elisabeth.

Eli tämä tarkoittaa että He ovat kummatkin Victorian jälkeläisiä. Ivar on Victorian Alice tyttären jälkeläisiä 4. polvessa ja Elisabeth on Victorian pojan Edward VIII jälkeläinen 3. polvessa. Todellisuudessa Ivar on lähempää sukua Philipille kuin Elisabethille.

Morganaattinen avioliitto

Keskiajalla käyttöön otettu muoto, jossa kuninkaallisen perheen tai aatelissuvun jäsen avioituu alempaan säätyyn kuuluvan henkilön kanssa.

Morganaattisessa avioliitossa vaimo ei saanut oikeutta miehen säätyyn. Siksi he eivät saaneet miehensä aatelisarvoa, eivätkä avioliitosta syntyneet lapset perineet isänsä aatelis- tai kuninkaan arvoa.

Morganaattinen sana on johdettu keskiyläsaksan sanasta morgengeba, joka tarkoittaa huomenlahjaa. Se tuli siitä että tällä huomattavalla huomenlahjalla oli vaimon ja lapsien taloudellinen turva. 

Rinnakkaisnimitys liitolle oli vasemman käden liitto, tämä juonsi siitä että avioliittoa solmittaessa mies ojensi vasemman käden vahvistaessaan liittoa. Normaalisti hän ojensi oikean käden.

Morganaattinen avioliitto on mahdollista vieläkin, mutta harvoin käytetty. Lähi historian tunnetuin morganaattinen avioliitto taitaa olla Belgian Leopold III, joka nai Lillian Bealsin, joka oli hänen ja Kuningatar Astridin lastenhoitaja.

Lähteenä: Wikipedia

Lähiö seikkailut: Tapanila

"Missä aiotte asua! Sananen niille, jotka kärsivät asuntokurjuutta pääkaupungissa."

-Mainos Tapanilasta 1910-

Historiaa

Tapanila, ruotsiksi Mosabacka. Lempinimeltään Mosa. Sijaitsee Koillis-Helsingin kaupunginosassa.

Alue on vanha huvila-alue. Rakentaminen aloitettiin varsinaisesti 1907. Letcheworthin kaupunki on ollut alueen inspiraationa. Kyseinen kaupunki sijaitsee n. 50km Lontoosta pohjoiseen, Iso-Britanniassa.

Helsinkiin Tapanila liitettiin vuonna 1946 ja jaettiin Tapanilan ja Tapaninvainion osa-alueisiin vuonna 1959.

Asuinalueena Tapanila on omakoti-, rivitalo- ja pienkerrostaloaluetta. Vanhimmat omakotitalot ovat 1900-luvun alusta ja alueen erikoisuutena ovat mm. Terijoelta tuodut pyöröhirsirakenteiset omakotitalot.

Luultavasti Franzenin torppa

Franzenin torppa. Rakennus on peräisin 1800-luvulta. Kirjailija Aleksis Kivi asui siinä vuonna 1870. Sen vuoksi Tapanilassa esiintyy hänen teoksissaan käyttämiä henkilö- ja paikannimiä.

En uskaltanut pihaan asti mennä kuvia ottamaan, ja nyt en ole ollenkaan varma tuliko sitä edes Franzenin torppaa kuvattua.

Käynti Fallkullan tilalle Tapanilasta päin

Nuorena tuli käytyä Fallkullan eläimiä useastikin katselemassa. Koska tulin aina Malmin kentän suunnalta, en koskaan tutustunut tilan takaosaan

Fallkullan tilalla elelee lampaita, vuohia, sikoja, kanoja, nautoja ja hevosia. Tila on kuulunut Tapaninkylän kartanoon. Yksityiskäytössä oleva Fallkullan päärakennus on 1860-luvulta.

Tila toimii Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkekskuksen nuorisotalona, joka on erikoistunut maa- ja kotieläintalouteen. Esikuvana oli Ruotsissa toimineet H4-tilat. Lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus osallistua mm. navettatöihin, eläinten hoitoon, piha- ja puutarhatöihin ja erilaisiin kädentaitoihin.

Viertolantie 2-4

Tässä vaiheessa oli aika siirtyä radan toiselle puolelle. Sillalta sai hyvän kuvaus mahdollisuuden kuvata vanhaa autokori tehdasta.

Egna Hem talo

Ab Egna Hem- Oma Koti oy

Yhtiö rakensi ns. Mühlhausenin menetelmän mukaan talot. 1909 Tapanilaan rakennettiin 10 taloa myytäväksi, jotka edustivat 3 eri rakennustyyppiä. Näiden talojen/tonttien rakennusmalleja käytettiin pitkälti malleina alueen myöhemmille rakennuksille.

Lindstömien talot

Lindströmin talot, Päivöläntien ja Seunalantien kulmassa, ovat 1910 ja 1930-luvulta.

Seunalantien rakennuksia

Seunalantie 5, Rafael Casagranden entinen vuokrarakennus on 
vuosilta 1910-1919 ja asemakaavalla suojeltu.

Seunalantiellä oli useampikin mielenkiintoinen rakennus.

Rafael Casagranden rakenuksen kummallakin puolella sijaitsee viehättävät puiset rakennukset.

Ensimmäinen punakattoinen rakennuksessa toimi aikoinaan Tapanilan ensimmäinen kansakoulu vuosina 1906-1914. Sen jälkeen rakennuksessa on ollut lihakauppa ja K-kauppa.

Tästä jälkimmäisestä rakennuksesta en valitettavasti löytänyt tietoa. Ja juuri siitä olinkin ottanut kuvan.

Tämä rakennus on heti Rafael Casagrandin talon jälkeen

Tämän jälkeen suuntasin Liikepolkua pitkin takaisin Päiviöntielle.

Aikoinaan M. Kujasalon omistama rakennus

 Kerrotaan että, Taidemaalari Matti Kujansalo osti tämän 

Päiviötien rakennuksen vuonna 1979. 

Tapanilan ala-asteen puinen koulu rakennus

Tapanilan ala-asteen koulu. Sen jugendtyylinen puinen koulurakennus  on valmistunut vuonna 1914 kansakouluksi. Koulu sijaitsee Tapanilan toria vasta päätä. Torin paikalla oli aikoinaan Tapanilan bussien pääte pysäkki. 

Veljestenpiha 1 on vuodelta 1929, talossa on toiminut pesula aikoinaan.

Alakoulu Veljestenpihalla

Veljestenpihalla sijaitsee Tapanilan alakoulu vuodelta 1923. Koulurakennuksen tulevaisuus on ollut puheen aiheena julkisessa mediassa.

Isoimmat lähteet: 

http://www.kolumbus.fi/leena.koivu/index.html

http://www.tapanila.fi/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapanila

http://www.hel.fi/static/liv/2013/pyoraillen/ksp17.pdf

Sateinen kesäpäivä Helsingissä

Tienkin vapaapäivänä sataa..

Noh mepä isännän kanssa emme antaneet sen häiritä vaan, päätimme lähteä kanavaristeilylle.

Heti alkuun tunnustan että, ei sitten niin, yhtään muistikuvaa minkä firman risteilylle mentiin. Hieno kokemus oli ja uusia paikkoja nähtiin, erityisesti jäi mieleen Tiiliruukinlahti.

Reittimme oli suurin piirtein seuraava: Valkosaari, Klippan, Suomenlinna, Vasikkasaari, Hevossalmi, Jollas, Vartiosaari, Tiiliruukinlahti, Herttoniemenranta, Kulosaari, Korkeasaari, Katajanokka. 

Mutta sen enempiä puhumatta, annan kuvien puhua puolestaan: 

Uspenskin kadedraali

Vanha kauppahalli

Satama maisema Helsingistä

Valkosaari

Valkosaaren vuonna 1900 rakenettu huvila,
Ravintola NJK toimii rakennuksessa.

Klippan, Jugend-huvila,
rakennettu vuonna 1898

Kauempaa Helsinki siluetti

Suomenlinna

Kustaanmiekka

Kulosaaren kasino, rakennettu 1915

Hevossalmi

Hieno rantarakennus

Kiven seikkailu

Mitä sie kivi kitajat,

Mitä vuori väikerrehät,
Minun huonon horjuttaissa,
Vienon vieritellessäni?
"Sitäpä kivi kitajan,
Sitä vuori väikerrehän:
Kivi on suuri, orja pieni,
Jauhaja vähäväkinen."

Elä sie kivi kitaja,
Elä vuori väikerrehä.
Minun vienon vierittäissä,
Huonon horjutellessani;
Kuitenki kivi sinulle
Vara uusi vahvenevi.
Kohta kuolen kurja lapsi,
Katoan tytär katala,
Saat sa jauhajan jalomman,
Verevämmän vierettäjän.

-Kanteletar-

Lainattu ”kotikirjaston uumenista” nettisuvulta

The Kivi
kuva by Kati Niinepuu

Meillä oli koulun kolmantena Orientaatio päivänä tehtävä. Ryhmämme oli jakautunut 6 ryhmään ja sen mukaisesti jokaiselle ryhmälle annettiin tehtävä kassi, jossa oli teema. Tämä teeman innoittamana meidän piti lähteä kaupungille ja löytää tämä kyseinen teema.

Ryhmääni kuului minun lisäkseni Laura, Kati, Lyyti Henri, Stella ja Nina. Ja meille tuli teemaksi Urban & Nature. Tämä hieman sai meidät hämilleen, koska ainakaan itselle termi ei ollut kunnolla avautunut vielä siinä vaiheessa.

Tehtäväkassissamme oli materiaalia, Visit Helsingin uusi Urban&Nature esite kaikille, erään saaren esite, paperia ja kivi. Kaunis, valkoinen kivi.

Tehtävämme
Kuva by Kati Niinepuu

Hetken mietimme mihin päin suuntaisimme, päädyimme lähtemään Hietaniemenrantaan päin. Ja saimme ideaksi käyttää kiveä maskottinamme seikkailussamme.

Ensimmäiseksi bongasin Loimaan kiven liikkeen. Tässä liikkeessä kivi pystyi näkemään mihin kaikkeen hän pystyi. Oli hautakiveä, koristekiveä, katukiveä. Kivellämme oli siis suuret mahdollisuudet olla mitä ikinä hän halusi.

Kiven tulevaisuuden mahdollisuuden
Kuva by Kati Niinepuu

Kun kävelimme puiston ohi, kivi huomasi puiston penkin kauniissa puistossa, hän ehdottomasti halusi kuvauttaa itsensä tässä maisemassa. Kuvaus rekvisiitaksi laitoimme hänelle punaisen paperin, aurinkolasit, tammenterho oksia.

Kivi puistossa
Kuva by Kati Niinepuu

Koska kävelimme Hietaniemen hautuumaan vieressä, tuli meille idea, löytyisikö kivemme kaima sieltä Aleksis Kivi. Valitettavasti hänet on haudattu Tuusulaan. Mutta Kivi halusi kunnioittaa Urho Kekkosta, jonka haudan sieltä löysimme.

The Kivi & UKK
Kuva by Kati Niinepuu

Tehtävän annossa meitä pyydettiin haastattelemaan ihmisiä kaduilla ja tiedustelemaan meidän teemastamme. Hautuumaalta lähtiessämme, kysyimmekin yhdeltä vanhemmalta herralta. Hän ei ollut kotoisin Helsingistä ja asui Jätkäsaaressa. Mutta tämä Hietaniemen ja Lapinlahden alue merkitsi hänelle lähiluontoa. Vanhasta iästä johtuen hän ei pitkiä matkoja jaksanut mutta tänne hän jaksoi tulla, koska se toi energiaa päästä luontoon.

Hietaniemen hautuumaan portti
Kuva by Kati Niinepuu

Nina osasi sanoa että open house Helsinki tapahtumassa oli mahdollisuus päästä tutustumis kävelylle oppaan kanssa hietaniemen hautuumaalle.

http://www.openhousehelsinki.fi/
Harmi että olen koko viikonlopun töissä.

Hietaniemen rannalle päästyämme kivellä oli suunnitelma, hän halusi uimaan. Pyysimme häntä kuitenkin jäämään rannan lähelle koska me emme tulisi hakemaan häntä, jos hän liian pitkälle uisi. Olisimme jo hautuumaalla halunneet kuvata oravan tai kanin mutta onneksi rannalla oli muutama lintu (sorsa, lokkeja pikkulintuja).

The kivi ihailemassa rantaa
Kuva by Kati Niinepuu

The Kivi, heittää kesäturkin pois
Kuva by Kati Niinepuu

Auringon lämpö
Kuva by Kati Niinepuu

Emme muistaneet että Hietaniemen rannassa olisi ollut Gerda Qvistin suunnittelema, vuonna 1931 pystytetty kivinen aurinkokello. Sen jalustaan on hakattu latinalainen lause tempus fugit (aika pakenee). Olisi ollut hienoa kuvauttaa kivemme tämän taide teoksen vieressä.

Rannalta suuntasimmekin jo takaisin kohti koulua. Paluu matkalla kuvasimme meidän mielestä Uran&naturea edustavia kohteita. Kiviaidan kolossa kivemme haastatteli toista kiveä. Mutta valitettavasti emme osanneet tulkata tätä keskustelua.

Onko tämä urban naturea?
Kuva by Kati Niinepuu

Uran&Naturea
Kuva by Kati Niinepuu

Kasvit ottaa vaikka väkisin oman paikkansa
Kuva by Kati Niinepuu

Modernia Urban&naturea?
Kuva by Kati Niinepuu

Salainen haastattelu
Kuva by Kati Niinepuu

Urban&Naturea, betonipihaan tuotu luonto asetelma
Kuva by Kati Niinepuu 

Yhtäkkiä meille avautui sana Uran & nature (ainakin itselleni) mikä olisi parempi edustaja kuin Baana!

Baana ennen:

Helsingin satamarata oli 1890-luvulla rakennettu sivuraide, joka alkujaan johti Helsingin rautatieasemalta kaupungin rantoja kiertäen Katajanokalle. Kokonaisuudessaan se purettiin vuoteen 2009 mennessä.

Baana nykyään:

Pohjoisen ja Eteläisen Rautatiekadun väliseen kuiluun, jossa satamarata kulki, suunniteltiin aiemmin ajotietä, joka olisi samalla ollut osa Helsingin keskustunnelia, mutta kaupunginvaltuusto on päättänyt, ettei sitä ainakaan lähivuosina rakenneta. 

Sen sijaan paikalle rakennettiin keskustasta Ruoholahteen johtava kevyen liikenteen väylä, joka vuonna 2009 pidetyn nimikilpailun tuloksena sai nimen Baana. 

Se avattiin 12. kesäkuuta 2012. Baanan rakentaminen on yhteydessä myös Töölönlahden kehittämisprojektiin, ja Baanan tarkoitus oli parantaa alueen saavutettavuutta. 

Baanan varrelle entisen ratapihan paikalle Marian sairaalan vierelle, sijoitettiin myös koripallo- ja muita pelikenttiä. 

- tämä osa teksiä lainattu wikipedian sivuilta-

Baana, Uran&nature
Kuva by Kati Niinepuu

Näillä eväillä lähdimme esittelemään seikkailuamme kiven kanssa muille ryhmäläisille ja opettajillemme.

Oslo, huonon tuurin viikonloppu

Oslon viikonloppua varten Nelli pääsi taas hoitoon isälleni, olimme ihmeissämme kun tytöt eivät näyttäneet edes huomaavan toisiaan. Ennenhän heillä on ollut sähinä kerho.

Perjantai

Aikaisin aamuna isäntä lähti viemään autoa huoltoon ennen kun meidän piti lähteä kentälle. Lähdimme paikallisjunalla kohti kenttää ja jo tässä vaiheessa alkoi huono tuurini. Olin jättänyt Marimekon lompakon kotiin, missä oli mm. bussiliput, omat norjan kruununi. Onneksi isännän bussilipussa oli rahaa jäljellä.

Kentällä olimme hyvissä ajoin. Vaihdoimme lisää kruunuja, saimme matkalaukun ruumaan ja turvatarkastuksesta läpi päästyämme pystyimme rentoutumaan. Päätin lähteä kiertelemään kentän liikkeitä ja pysähdyin Marimekon liikkeeseen. Mieleeni tuli kotiin jäänyt Marimekon lompakko ja muistin että olin haaveillut isommasta Marimekon kukkarosta. Jonkun aikaa niitä siinä pyörittelin ja pohtien mitkä olisivat paras yhdistelmä. Usean vaihdon jälkeen päädyin raidallisiin kuoseihin. Valitsin kolikko kukkaron, minin (loma lompakoksi) ja puolikkaan (meikeille). Maksaessani huomisin mitä kello oli, pikaisesti hakemaan isäntä O’Learysistä ja lähtöportille.

Innoissani tulevasta reissuta lentokoneessa

Lento meni nopeasti ja laukkukin saapui ehjänä. Sitten pitikin etsiä paikallisjunan lipun myynti ja suunnata oikeaan junaan joka veisi meidät Oslon keskustaan. Olin yllättynyt kuinka kivuttomasti tämäkin osuus meni, en tiedä vaikuttiko siihen kokemus edellisistä reissuista vai esivalmistelut ja taustatyöni. Joka tapauksessa löysimme itsemme Oslon rautatieasemalta ja nyt pitäisi löytää vielä hotelli. Olin karttaan merkannut mistä pääsisimme suorinta reittiä hotellille. Vastaanotossa virkailijalla oli 2 harjoittelijaa ja muutenkin tilanne päällä, mutta se ei meitä haitannut. Saimme huoneen avaimet ja huoneessa laitoimme ystävällemme Ruotsista viestiä että olimme perillä. Hän oli tullut junalla edellisenä päivänä kaupunkiin. Heti tulikin viesti että hän oli meidän hotellin aulassa jo.

Kello oli n. kaksi ja meillä oli muutama tunti aikaa ennen kuin me tapaisimme Norjalaiset Nordig Garrison porukat. Olimme siis tulleet Osloon paikallista konsertti keikkaa varten, joka sopi meidän tarpeisiin täydellisesti. Yksi päivänen keikka Oslossa ja loppuviikonloppu aikaa tutustua kaupunkiin yms.

Koska meillä alkoi olla jo nälkä, suuntasimme ensin syömään. Päädyimme  Karl Johan gatanin Max nimiseen hampurilaispaikkaan. Oli kyllä pettymys, jouduimme odottamaan todella kauan vuoroamme, ja kun vihdoin saimme ruokamme oli isännän hampurilainen viileä, Denikseltä puutui toinen tilaamansa juustohampurilainen.  Heillä on erilainen konsepti kuin mäkkärissä tai hesellä ja tämän kokemuksen perusteella se ei toimi. Hinnoittelu on paikan päällä/mukaan otettuna ja sitten on vielä pikakassa, jolloin he tilaavat automaatista ruuan. Monet tietenkin ottavat take away hinnan, koska se on halvempaa. Paikan päällä niiden syöminen ei ole kiellettyä.

Syömisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti kuninkaan palatsia, joka oli Karl Johanin kadun toisessa päässä. Vaikka palatsi on kuninkaalliseksi asumukseksi pieni, niin pidin joka tapauksessa siitä. Arkkitehtuurisesti se muistuttaa Helsingin senaatintorilla yliopiston päärakennusta tai valtiolinnaa.  Kiersimme linnan ja jatkoimme linnanpuiston kautta satama alueelle. Tarkoituksenihan oli päästä opastetulle kierrokselle linnaan lauantaina, joten emme keskittyneet sen enempää linnaan.  

Kuninkaan palatsi

Denis ja isäntä seurassani 

Kaarle XIV Juhanan ratsastaja patsas

Tältä näyttää Karl Johan gatan
palatsista katsottuna

Kävelimme kohti satama aluetta missä Nobelin rauhanpalkinnon rakennus on ja kohti Akerhusin linnoitusta. Siellä meillä tulisi olemaan illan konsertti keikka.  Tässä vaiheessa kello alkoi olemaan sen verran paljon että Dennis lähti takaisin Aiwein kämpille, mistä he tulisivat sitten asujen kera takaisin. Me kävimme vielä kaupassa ennen kun mekin laitoimme kimpsut kokoon keikkaa varten. Matkalla kauppaan jouduimme ostamaan sateen varjot, koska vesisade yllätti meidät.

Olin tarkoituksella valinnut hotellin läheltä linnoitusta, ettemme joutuisi raahaamaan asujamme pitkää matkaa. Mutta 2 korttelia näytti kartalta paljon pidemmältä välimatkalta kuin se todellisuudessa oli. Pikkuhiljaa kokoontumispaikkaan alkoi valua meidän jengiä, isojen matkalaukkujen kera. Me saimme erittäin lämpimän vastaanoton. Kaikkiallahan meidät otetaan hyvin vastaan mutta, jotenkin tämä jäi mieleen. Tämä voi johtua siitä että Norjassa ei kovin paljon muista NG maista ole käynyt porukkaa.

Konsertin erikoisuus avautui siinä vaiheessa kun sotilaspukeinen yhteyshenkilömme lähti näyttämään paikkoja. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun kaikkien replika-aseet tarkastettiin komentavan upseerin johdosta. Tässä vaiheessa minulle selvitettiin että linnoitus oli aktiivista sotilas aluetta.

Meitä oli kaiken kaikkiaan keikalla mukana 11 jäsentä asuissa, 2 lasta asuissa ja 2 supporttia. Alueelle pääsi kahta kautta ja meidät oli asetettu kummankin reitin varrelle ohjastamaan ihmisiä oikeaan paikkaan. Minä ja Aiwey jäimme konsertti alueelle, missä meillä oli ”standi” keikan keräys meni Norwegian Children Cancer Accociationille. Myös lippu tulot keikasta meni samaan osoitteeseen (á 336nok). Kuulemma lippuja oli myyty n. 500.

Keikka meni hyvin, sopraanon laulu oli upeaa ja ihmiset näyttivät kaiken kaikkiaan tyytyväisiltä. Kun vihdoin pääsimme lähtemään oli kello jo lähempänä puolta yötä. Menimmekin hotellille nukkumaan että jaksaisimme tutustua kaupunkiin seuraavana päivänä. Iloksemme Jeanett ja Evan tulivat meidän mukaamme.

Lauantai

Aamiaisen jälkeen sovimme Jeanettin kanssa että näkisimme rautatieasemalla klo 12. Meillä oli aikaa ennen sitä niin päätimme käydä paikallisessa peli- ja sarjakuvaliikkeessä nimeltä Outland. Sen jälkeen menimme asemalle ja löysimme paikallisen sivuraide pubin, johon menimme odottamaan J&E. He olivat laittaneet viestiä että olisivat ½ tuntia myöhässä.  

Kun he tulivat, juttelimme niitä näitä ensin. Mutta sitten aloin patistaa päivän suunnitelmaa. Meidät oli kutsuttu myös Aiweyin luokse grillaamaan vielä samana iltana, joten koko päivää emme pystyisi kiertämään Osloa. Kerroin ensin mitä minä toivoin päivältä, eli kuninkaanpalatsin opastettu kierros, oopperantalolla käynti ja mahdollisesti Oskarhallilla käynti, jos menisimme Bygdöyn alueella. Samalla alueella olisi viikinki museo, ulkoilmamuseo ja kon tiki museo.

Suuntasimme ensin kysymään opastetusta kierroksesta turisti infosta. Harmikseni lippuja ei ollut enää ostettavissa. Koska kuninkaanpalatsi oli aktiivisessa käytössä kuninkaanperheellä ja kuningasparin koti, oli se vai muutaman kuukauden kesällä auki. Ja tämä viikonloppu oli avaus viikonloppu.

Suunnitelma B oli sitten ostaa 24h bussilippu ja suunnata kohti Bygdöytä, jäimme pois viikinkimuseon kohdalla. Sisällä museossa oli 3 eri kunnossa olevaa laivaa. Ainakin ensimmäinen alus oli löydetty samalta alueelta mistä Jeanett oli kotoisin. Samalla lipulla muuten olisi päässyt myös Kansallismuseoon keskustan alueella. 

Viikinki museo olkoa päin

Kun olimme kiertäneet museon, aloimme suunnata kohti Oscarshallia. Ulkoilmamuseon sisään käynnin kohdalla pysähdyimme kahvi tauolle. Tauon aikana tajusimme että meidän on lähdettävä kohti kaupunkia, jos haluamme käydä ostamassa illaksi syötävää ja juotavaa. Eli se siitä Oscarhallista. 

Kävimme kaupassa ja meidän hotellissa ennen kun menimme Aiwayn luokse grillaamaan. Ilta oli erittäin mukava, pelasimme Cards against humanity korttipeliä yli puolen yön. Vaikka pelasimme englanniksi niin kaikkien ja erityisesti minun yllätykseni minä voitin :)

Sunnuntai

Ajattelin ensin jos menisimme Kansallismuseoon ja Akershusin linnoitukseen. Koska eilisen viikinki museon lipun yhteydessä olisimme päässeet kansallismuseoon samalla lipulla. Mutta ne olivat ihan eri suunnissa, joten päätimme lähteä Akershusiin. 

Kiertelimme linnoitusta, kävimme myös alueella sijaisevassa Norjan vastarinta museossa. Sitten päätimme mennä alueen linnaan, jossa olisi kuninkaallisten viimeiset leposijat. Ja taas iski huono tuurini, linnassa oli kastetilaisuus ja emme päässeet linnaan. Tämä alkoi tympiä, reissun aikana suunnitelluista turistikohteista olin päässyt vain Akershusin linnoitus alueelle, mutta en mm. yhteenkään kuninkaalliseen kohteeseen. Isäntä jo silloin alkoi puhua että, jos tulisimme uudestaan Osloon niin että kuninkaanpalatsiin olisi etukäteen liput hankittu ja keskittyisimme pelkästään turistikohteisiin.

Pikkuhiljaa meidän piti suunnata kohti lentokenttää ja kotia. Ja viimeinenkin huono tuurini oli sitten se että matkalla kohti lentokenttää, muistin että missäs se Marimekon kassi? Missä oli mm. kirjaston norjan kirja. Soitimme hotellille ja sinnehän se oli jäänyt. Laiton Jeanettelle viestiä että jos he pääsisivät hakemaan sen ja postittamaan sen meille. Onneksi siinä ei ollut ongelmia.

Noh, kuten isäntä puhui niin, nyt meillä on varattuna uusi reissu Osloon ja liput kuninkaanlinnaan myös ostettu. Jos vaikka tällä kertaa paremmalla onnella menisi tämä reissu. 

Katsotaan minkälaisella onnella silloin mennään..