Loviisa

Historiaa

Vuoteen 1752 asti Loviisa tunnettiin nimellä Degerby. Uudellamaalla sijaitseva Degerbyn kaupunki perustettiin Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745 raja- ja linnoituskaupungiksi että uudeksi Tapulikaupungiksi. Turun rauhassa vuonna 1743 raja oli siirtynyt ja jättänyt Itä-Suomena ainoa Tapulikaupunki Hamina oli jäänyt rajan taakse.

Nimensä Loviisa on saanut Ruotsin kuningas Adolf Fredrikiltä, joka mieltyi kaupunkiin käydessään siellä vuonna 1752. Hän nimesi Kaupungin puolisonsa Kuningatar Lovisa Ulrikan mukaan.

Myös linnoitusta alettiin rakentamaan tähän vasta perustettuun kaupunkiin vuonna 1748. Linnoituksesta ehti valmistua vain osa ulkovarustuksista, ennen kuin Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeudet keskeyttivät rakennustyöt. Tänä päivänä linnoituskaupungin historiasta muistuttavat kaupungin itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern.

Myös kaupungin eteläpuolelle, Loviisanlahden suulle alettiin rakentaa Svartholman merilinnoitusta kaupungin suojaamiseksi. Linnoitus kuuluu samaan puolustusketjuun Suomenlinnan kanssa ja ne ovatkin sisarlinnoituksia. Krimin sodan aikana tämä linnoitus kuitenkin tuhottiin Englantilais-ranskalaisen laivaston toimesta. Vuonna 1960 museovirasto aloitti linnoituksen restauroinnin ja työ saatiin päätökseen saaren juhlavuonna 1998.

Viime vuonna kun lähdin bussilla Lappeenrantaan, ihastuin Loviisaan, jonka ohi reittimme kulki. Silloin jo tiesin että haluan tutustua paremmin tähän kauniiseen kaupunkiin. Samana kesänä pääsimme käymään Loviisassa mutta silloin keskityimme Linnoituksiin, emme itse kaupunkiin.

Tänä kesänä sitten, sopivana vapaapäivänä päätin totuttaa uudestaan Loviisa käyntini. Ensin olin ajatellut matkustaa M/S Runeberg laivalla, mutta 5h laivassa vei vapaapäivästäni liian paljon aikaa, joten varasin bussiliput.

Ajattelin kirjoittaa kohteista mitä kaupunkia kierrellessäni kohtasin.

Loviisan linja-autoasema rakennettiin vuosina 1943-44 Anna-Liisa Stigellin piirustusten mukaan. Arkkitehtuuriltaan asema edustaa myöhäisfunktionalismia. Aikanaan asema oli suosittu kokoontumispaikka. Aseman baari ja siellä ollut pilsneri toivat myös hankaluuksiakin asemalle. Vuoden 1968 uutisten mukaan se veti puoleensa nuorisoa, työttömiä ja irtolaisiakin. Tänä päivä rakennuksessa voi vieläkin nähdä nuorisoa, koska nuorten työpaja Pikku Pietarin Piha toimii tiloissa. Asemalla toimii myös Starttipaja.  

Linja-autoasema

            

Linja-autoaseman edustalla Esplanadin puisto päättyy suurten poppeleiden ja lehmusten täyttämään juhlavaan Kurkipuistoon. Puisto sai nimensä 8-kulmaisen suihkulähteen keskeltä kohoavasta Suomen taiteen tunnetuimman eläinten veistäjän, prof. Jussi Mäntysen (1886-1978) tanssivia kurkia esittävästä kookkaasta veistoksesta. Puiston suunnittelijaksi pestattiin aikansa arvostetuin suomalainen puutarha-arkkitehti Paul Olsson (1890-1973). Hän suunnitteli 1920-luvulla myös uudistukset Loviisan Tamminiemen puistoon.

Tanssivat kurjet suihkulähde

Loviisan Esplanadi on 1800-luvun puolenvälin kaupunkisuunnitteluperiaatteiden mukaan toteutettu leveä puistokatu, jota reunustavan rakennuskannan pääosa on rakennettu kaavasuunnitelman mukaan 1860-luvulla tai 1800-luvun lopulla ja edustaa erinomiasesti aikakauden kaupunkirakentamisen ihanteita.
Esplanadi jakaa kaupungin kahteen osaan, linnoituksen kaupunginosaan ja Alakaupunkiin. Puistokadun länsipäätä hallitsee sen päätepisteenä kaupungin punatiilinen kirkko 1800-luvun jälkipuoliskolta. Esplanadin varrella sijaitsevan Kauppatorin laidassa on raatihuone ja samassa korttelissa seurahuone. Muu rakennuskanta Esplanadin varrella muodostuu 1800-luvun loppupuolella, lähinnä 1860-luvulla rakennetuista pääasiassa kivirakenteisista kaksikerroksisista asuin- ja liikerakennuksista. Tyylillisesti ne ovat empiren ja alkavan historismin leimaamia. Esplanadin varren rakennuskantaan kuuluvat myös mm. postitalo, apteekki, elokuvateatteri ja linja-autoasema.

 

Esplanadi Kurkipuistosta katsottuna

Arkkitehti Magnus Schjerfbeckin suunnittelema ruotsinkielinen lukio valmistui 1909 ja toimii edelleen ruotsin kielen oppipaikkana. Arkkitehtuuriltaan koulu edustaa jugend tyyliä.

 

Lovisa Gymnasium- Ruotsalainen lukio

Viehättävä ja historiallinen alakaupunki. Loviisan vanhakaupunki, puutaloalue keskustan tuntumassa, on ehyt kokonaisuus. Sieltä löytyy muun muassa 1600-luvulla rakennettu Degerbyn ratsutilan siipirakennus, jossa toimii nykyisin tilausravintola Degerby Gille. Myös historiallinen alakaupungissa voit ihailla entisajan mestareiden rakennustaitoja. Kaikilla taloilla on oma mielenkiintoinen historiansa.

       

          

Alakaupunkia

Suolatori-Alakaupunki

Meri on Loviisalle keskeinen elementti läpi vuoden. Siksi Loviisan kaunis Laivasilta ravintoloineen ja tapahtumineen kerää kävijöitä läheltä ja kaukaa. Menneen ajan tunnelmaa luovat Laivasillan punaiset suola-aitat, joissa ravintolatoiminnan lisäksi on taidenäyttelyitä ja puoteja. Ravintolat pitävät ovensa auki vapusta syyskuun loppuun, ja ohjelmaa on lähes viikoittain.

Suola-aitat Laivasillalla

Torilla voi tuntea kaupungin levollisen tunnelman, joka jatkuu edelleen viehättävässä, historiallisessa alakaupungissa. Loviisan rakennustaide on herättänyt paljon kiinnostusta. Kaupungin toria ympäröivät komeat 1800-luvun kivitalot. Upea Loviisan raatihuone muistuttaa samanaikaisesti rakennettua ja myös Chiewitzin suunnittelemaa Helsingin Ritarihuonetta.

Raatihuone, torin laidalla

Nykyinen pääkirjasto, joka ennen toimi seurahuoneena. Arkkitehti G. Th. Chiewitzin 1860-luvulla suunnittelema seurahuone kunnostettiin kirjastoksi 1990-luvulla. Samalla paljastuivat antiikin muusia esittävät kattomaalaukset.

Pääkirjasto

Hurmaavan englantilaistyylisen puiston keskellä voit nauttia olostasi kuin 1800-luvun lopun kylpylävieraat konsanaan. Aleksanteri III valtakaudella täyteen loistoonsa rakennettu Kappeli palveli silloisen Loviisan Kylpylän vieraita tarjoten avoverannallaan paikan rentoutua punssin ja terveysvesien parissa. Herrasväki patseerasi kauniissa puistossa. Puisto suihkulähteineen on jäänne Loviisan linnoituksesta, jota suunniteltiin Suomen puolustuslinnoitukseksi Haminan siirryttyä keisarillisen Venäjän hallintaan. Puistossa on vielä vallihautoja sekä lampi suihkulähteenä. 

Kappeli

Loviisan kaupungin museo sijaitsee komeassa kivitalossa, joka rakennettiin vuonna 1755 linnoituskaupunki Loviisan komendantille. Komendantintalon edessä on kaunis ja mielenkiintoinen puutarha, joka silmänilon lisäksi tarjoaa mahdollisuuden tutustua vanhoihin hyöty- ja koristekasveihin. Tänä kesänä minua odotti huputettu talo, harmin paikka.

Komendantintalo

Loviisan Jumalansynnyttäjän Kasanilaisen ikonin kirkko kuuluu Kotkan seurakuntaan. Kirkko on vuodelta 1836 ja sijaitsee 1700-luvulta peräisin olevan kasarmirakennuksen yläkerrassa. Kirkon vieressä oleva puinen kellotapuli on rakennettu 1800-luvun puolivälissä.

Kellotorni

Lähteet: Loviisan matka opas 2015, tee, ja kahvihuone Helmen internet sivut, taipaleen seurakunnan sivut, Loviisan sanomat 2013, länsi.kymen kultuuritien internet sivut.

Paikkoja mitä minulta jäi näkemättä, mutta haluaisin tutustua:

Bongan linna,

Svarholman linnoitus, 

Tuhannen tuskan kahvila

Loviisan Wanhat talot-tapahtuma

Ompelutilan haaveilua

Onhan tämä nyt hassua haaveilua, kun isäntä on juuri saanut keittiön muutoksen aluilleen, nyt keittiössä on selkeämpi ompelupiste, joka tuntuu paremmalta kuin edelliset paikat. Kuhan löytäisimme kaikille tavaroille vielä paikat. Keittiön kaapistosta lähti yksi kaappi kokonaan pois, kun astiapesukone tuli siihen ja lisähylly, jonka isäntä oli rakentanut jääkaapin ja ulkoseinän väliseen tilaan, sai väistyä minun komeron tieltä. Joka oli ollut vastakkaisessa nurkkauksessa tätä ennen.

Olisihan se ideallista että olisi ompeluille omapaikka. Vuosien varrella on kaiken näköisistä ompelupisteistä haaveillut. Viimeisin ideani on pyörinyt Ikean Kallax hyllyn ympärillä ja ajattelin teillekin tämän haaveen näyttää. Pitkän ajan haaveeksi tämä jää, koska tälle(kään) haaveelle ei ole tilaa.

Kallax hylly pöytälevyllä

Kallax 4x4 kirjahylly

Mutta jos nyt kuitenkin avaisin tätä minun ompelupiste unelmaani. Ajatukseni siis olisi yhdistää Kallax 4x4 ruudukolliseen kirjahyllyyn pöytälevy. Pöytälevytason hyllyruudukoissa olisi sopiva paikka ompelukoneelle ja mahdolliselle saumurille, jos niitä sivuun pitäisi siirtää. Pöydän alle ajattelin kankaille säilytyslaatikoita. Pienille tavaroille ajattelin hyllystä sijoittaa kallaxin vetolaatikoihin ja Råskog vaunusta saisi lisäsäilytystilaa.

Kallax vetolaatikot

Maglehult valaisin

Rågkog vaunu

Tjusig naukakko

Spontan mangeettitaulu

Tilan valona olisi Maglehult valaisin hyllyn päällä. Seinälle lisäisin Tjusig vaatenaulakon, koukkuihin saisi mm. saksia yms. ja muutamat laatikot hyllylle. Spontan magneettitauluun saisi kätevästi ideoita kiinnitettyä. Tai vaihtoehtoisesti korkkitaulukin siihen sopisi. 

Koska Kallax hylly toimisi samalla tilan jakajana, kiinnittäisin toiselle puolelle vanerilevyn niin että ylin rivi olisi avoin. Koska en haluaisi tilan olevan liian hämärä, jos sen peittäisi kokonaan ja avoimena se voisi helposti näyttää sotkuiselta.  Vanerilevyyn voisi kiinnittää jotain mieleistä tapettia tai kangasta tai miksi ei vain maalata mieleisellä värillä.

Mutta nyt haaveilut sikseen, pitää pikkuhiljaa valmistautua Oslon viikonlopun reissuun. Nellikin menee taas totutusti Isälleni hoitoon.

-P-

Helsinki tutuksi pyörän selästä

Viime juhannuksena lähdimme extempore pyöräily seikkailulle, tarkoituksenamme oli pyöräillä Haltialan tilalle. Suuntanamme oli mennä Vantaanjoen vartta sinne, mutta emmepä muistaneet että ennen Tammistoa joki haarautuu Keravajoeksi. Eli päädyimme seikkailemaan Siltamäkeen. 

Tänään pitkästä aikaa päätimme vapaapäivän kunniaksi hypätä pyörän selkään, minun ideani Tapanilan alueen tutustuminen hylättiin ja päädyimme ajamaan Arabian rannan kautta Pasilaan ja sieltä Pikkukosken kautta kotiin. Reitille tuli pituutta n. 20km.

Kun tutkin nettiä ja mitä kaikkea Tapanilassa on nähtävää, huomasin että Helsingin kaupunki on uudistanut kotiseutupyöräilyreitit. Ne ovat nyt mahtavasti 2 sivun pituisia. Itse kun kävin läpi karttoja niin löysin itselleni ainakin 7 reittiä mitkä haluaisin jossain vaiheessa pyöräillä. Reittejä on tällä hetkellä yhteensä 29+ oma kotiseutupyöräilyreitti. 

Turisti ei tarvitse olla halutakseen tutustua omaan kaupunkiinsa. Monesti tuttavilla voi olla parempi tietämys omasta kaupungistasi kuin itselläsi, koska asut kaupungissa niin ei sitä tule samalla tavalla tutustuttua kaupunkiin.

Tässä siis mainio hyötyliikunta ja Helsinkiin tutustumisopas.

Kartat löydät Helsingin kaupungin sivuilta:
http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/kartat-ja-liikenne/pyoraily-ja-kavely/pyorareitit/kotiseutupyorailyreitit

Tälle kesällehän kaupunki/liikennelaitos on myös uudistanut kaupunkipyörät, eli jos sinulla ei ole pyörää niin käy tutustumassa kaupunkipyörän vuokraamista HSL:n sivuilta:
https://www.hsl.fi/kaupunkipyorat

Nyt vaan odottamaan aurinkoisia vapaa päiviä :)

Tämä postaus on rakkaudesta omaan kotikaupunkiin.

Toukokuu- hyväntekeväisyyttä yllin kyllin

Ensiksi, ihanaa yli 1000 kertaa on sivujani käyty tutustumassa, vaikka harvakseen kerkiän kirjoittamaan tänne.

Foto by David Rasmusson

Nyt sitten ihan tämän kunniaksi ajattelin kirjoittaa taas. Aihetta ei tarvinnut kauan miettiä. Tässä kuussa nimittäin olen ollut useamman kerran liikenteessä hyväntekeväisyys järjestön Nordic Garrisonin kanssa.

LEGOLAND

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, olimme Legolandissa, Tanskassa vappuna. Lähdimme perjantaiaamuna Finnairin suoralla lennolla kohti Billundia.

Siellä meillä oli vastassa paikallinen jäsen ja lähdimme yhdessä hänen luokseen, ennen kuin meidän iltapäivästä tarvitsi lähteä kohti Legolandin leirintä aluetta. Kennethin luokse oli muutama muukin troopperi jo ehtinyt saapua paikalle.

Sään puolesta olimme huolissamme, meille oli valjennut samalla viikolla että tämä tapahtuma pidetään 7 viikkoa aikaisemmin kuin normaalisti, joten minun Mara Jade ei ehkä ollutkaan paras vaihtoehto viikonlopun ilmoille. Olin käynyt jopa ostamassa Piruetista luistelijan ihonvärisen bodyn, pitkillä hihoilla että saisin jotain suojaa paljaille käsivarsilleni kylmässä ilmassa. Iltapäivällä alkoi sataa ja muut olivat yhtä huolestuneita, koska heillä olisi trooppi vielä tulossa samalle päivälle.

Foto by Mathias Kaastrup

Kun oli aika lähteä kohti leirintä aluetta, alkoi sääkin muuttua paremmaksi. Me siis majoituimme leirintä alueella. Majoituimme 5 hlö mökeissä ja meidän mökkiimme olimme saaneet 2 tuttua ruotsista ja 1:den uuden tuttavuuden, myös ruotsista.

Legoland trooppi oman käsitykseni mukaan on Nordic Garrisonin isoin tapahtuma. Osallistuja oli tänä vuonna 10 maasta, n. 150 hlö, joista n.100 oli asuissa. Maat olivat: Tanska, Suomi, Norja, Ruotsi, Sveitsi, Hollanti, Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat.

Calvin Squad, foto by Dorthe Petersen

Koska me emme olleen kirjautuneet perjantain trooppiin, jäimme me leirintä alueelle tekemään tuttavuutta kaikkien uusien ihmisten kanssa. Kun meidän loppu mökki porukkamme tuli paikalle (he olivat ajaneet ruotsista Billundiin), päätimme lähteä syömään läheiseen Lalandiaan. Meillä oli erittäin hauska ilta, naurulihakset olivat hellänä. Mutta päivä oli pitkä ja lauantai vieläkin pidempi. Joten aikaisin nukkumaan että jaksaisimme seuraavana päivänä.

Boushh ja me Mara Jade hahmot,
foto by Dorthe Petersen

Kumpanakin aamuna aloitimme aamiaisella leirintä alueen ravintolassa. Lauantain aamiaisella oli pakollinen briefing viikonlopusta. Aamiaisen jälkeen matkasimme itse Legolandiin. 

Kaikki olivat saaneen henkilökohtaisen aikataulun, missä myös oli tieto mihin ryhmään kuului ja kuka oli avustajamme. Meidän ryhmän nimi oli Calvin squad ja siihen kuului minun ja isännän lisäksi 2 troopperia Hollannista ja pariskunta Tanskasta josta vaimo oli avustajana ja mies asussa. Aikataulussa meille oli merkattuna partiointia Legolandin alueella ja paraatit. 

Ensin ihmettelin miksi minulla oli vain yksi paraati per päivä mutta se johtuikin siitä että meitä oli 2 Mara Jade hahmoa paikalla. Verona oli Saksasta Hollannista ja jaoimme paraatiin puoliksi, niin että minä olin ensimmäisessä paraatissa lauantaina ja Verona sunnuntaina.

Storm trooperit paraatissa

Ennen virallista aloitusta otimme virallisen yhteiskuvan. Ja moni otti muita pienempiä ryhmäkuvia myös. Lauantai oli pilvinen ja kolea päivä, minä, Reyn ja Juno Eclipcen hahmot olivat ne jotka palelivat sinä päivänä varmaankin eniten. Onneksi Jedien kaapujen alle on hyvä mennä lämmittelemään J

Illalla meillä oli vielä virallinen illallinen Legolandin linnassa, missä jaettiin arvonnan palkintoja, ensi trooppi sertifikaatteja ja tutustuttiin toisiimme. klo 23 tilaisuus päättyi ja lähdimme suuntaamaan pilkko pimeässä puistossa kohti leirintä aluetta. Naureskelimme että olimme jo päivällä eksyksissä niin miten pois löytäminen pimeässä onnistuisi. Onneksi me olimme erään perheen seurassa, joka osasi pois sieltä J

Pääsimme hassutelemaan laitteisiinkin,
foto by Frederikke Holse

Sunnuntai olikin jo aurinkoisempi päivä. Päivä meni samalla teemalla kuin lauantai. Tällä kertaa me kuitenkin pääsimme hassuttelemaan Minilandiin ja siellä oleviin laitteisiin. Kun trooppi oli päättynyt, oli haikeiden jäähyväisten aika. Meillä oli ollut erittäin mukava viikonloppu ja olimme tutustuneet moniin uusiin tuttavuuksiin. 

On hyvin mahdollista että osallistumme ensi vuonnakin.

MALMIN KIRJASTO

Mamin kirjaston ryhmäkuva, foto by Elina Herttua

Kuun puolessa välissä Malmin kirjasto järjesti Star wars-päivän ja meidät oli pyydetty myös paikalle. Meitä oli 9 hahmoa+ lapsi hahmot, kaiken kaikkiaan siis 12 hahmoa. 

Minulla oli tällä kertaa asuna Impeliar crew member asuni. 

Kun marssimme paikalle, oli yleisöä tullut sankoin joukoin meitä katsomaan. Me ja meitä katsomaan tullut yleisö täytti koko kirjaston. Kirjaston 2h ohjelma pahvisten valomiekkojen tekemiseen supistui vajaaseen tuntiin, kun materiaali yksin kertaisesti loppui kesken. 

Onneksi viereisessä puistossa oli Malmin päivä-tapahtuma ja sinnekin pääsimme menemään. Raikas ilma teki hyvää. Tämä esitys oli erittäin miellyttävä, pienempi keikka. 

Keikan jälkeen suuntasimme meidän kerhotilalle, jossa meillä oli after partyt. Ruuat olimme tilanneet etukäteen paikallisesta pizzeriasta, herkut ja muut naposteltavat tuotiin muutaman jäsenen toimesta. Kaiken kukkuraksi Suomi voitti välierissä Venäjän mm-lätkässä.

MALMIN LENTOKENTTÄ

2x crewmember ja Tie pilot

Model expo troopin jälkeen meitä oli pyydetty Malmin Fly In tapahtumaan. Tämä tapahtuma on osa 80-vuotisen Malmin lentokentän tapahtuma tempauksia. Tämä tapahtuma järjestettiin viikko kirjasto keikan jälkeen. 

Aluksi olimme aulassa, Ilmailuliiton tiskin vieressä. Jonkin ajan päästä jakauduimme kahdeksi ryhmäksi, niin että puolet ryhmästä (Royal guard, Biker scout, Jawa ja meidän avustaja) meni kenttä kierrokselle ensin ja puolet jäi standille. Seuraavalle kierrokselle meni ryhmä missä minä olin (minä, toinen Crew member ja Tie Pilot).  

Harmi että kierrokset meni limittäin, koska avustajamme ei päässyt meidän matkaan ottamaan kuvia meidän kierroksesta. Mutta onneksi minulla oli kännykkä matkassa mukana niin, saimme muutaman kuvan meidän ryhmästä.  

Olimme heittäneet ilmaan ajatuksen, että olisi hienoa, jos Tie pilot pääsisi jonkun koneen ohjaamoon. Tämä järjestyi keikan päätteeksi. Valitettavasti tästä ei minun kännykällä otettu kuvia.

Malmin kenttähän on ollut tapetilla, koska Helsingin herrat olisivat haluamassa rakentaa paikalle uuden asuinalueen. 

Itse ihmettelen tätä, ensinnäkin kenttä sijaitsee suomaalla. Rakennukset jouduttaisiin rakentamaan kalliilla rahalla ja läheisen Alppikylässä kaiketi on jo ongelmia vastaavan maaston takia.  Myös samalla häviäisi osa historiaa. Ja kentällä on aktiivinen lento ja hyppy porukka, minne heille saataisiin vastaavanlaiset puitteet. 

Ja kuten eräs kansanedustajista tänään puheessaan sanoi, kenttä toimii myös vara kenttänä Helsinki-Vantaalle, jos jostain syystä ongelmia siellä on.  Eli itse en haluaisi kentästä luopuvan. Katsoo nyt mitä tulevan tuopi.

Tosiaan, kiitoksia vielä kaikille lukijoilleni. 

Olette kärsivällisesti jaksaneet odottaa postauksiani ja toivottavasti näin myös jatkossa. Koska, tahtia en vieläkään pysty kiristämään. 

Vapaa-aikani uuden työ kanssa on vielä enemmän kortilla kuin aikaisemmin, tarkoittaen että oma-aika on minimissä. Mutta pyrin aina mahdollisuuden puitteissa saada tekstiä tännekin.

Seuraava postaus luultavimmin tulee koskemaan tulevaa Oslon reissua. Siellä on yksi trooppi johon osallistumme ja sen jälkeen meillä on 1,5pv mahdollisuus tutustua kaupunkiin. Toivelistalla on ainakin Kuninkaanlinna, Akerhusin linnoitus (jossa itse asiassa meidän trooppi pitäisi olla), Oopperatalo. Muutama muukin paikka olisi kiva nähdä mutta täytyy katsoa mihin aika riittää.

Seuraavaan kertaan!

 -P-
Päivitetty 16.8.2016 kuvien ottajia ja korjattu yhden ihmisen kansalaisuus

Viikonlopun Suomi matkailua osa 2. "Kansallismaisema Koli"

Kuopiosta aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Kolia. Pitkästä aikaa olin taas auton puikoissa. Yhteisten vapaiden lisäksi, matkaamme oli toinenkin syy. Isäntä halusi ottaa tiettyjä kuvia vielä kun lunta oli Kolilla. Nämä kuvat me otimme heti kun olimme saaneet huoneen ja asettuneet paikalleen. Kuvien jälkeen lepäsimme alku illan huoneessa ja illalla menimme nauttimaan hotellin Grill it! ravintolaan.
Koska tulo päivänä keskityimme isännän kuviin, päätin itse käydä omalla pokkarillani ottamassa muutaman kuvan itsellenikin. Aamiaisen syötyämme alkoikin pitkä koti matka kohti Helsinkiä. 

Jos laskettelu ei ole se sinun juttusi, niin  löytyy muutakin aktiviteettiä, itseäni kiehtoo muutaman vuosi sitten rakennettu relax spa, husky-safari ja lumikenkäily.  Jos tulisimme pidemmälle lomalle Kolille, voisi näitä kokeillakin. 

KOLI

Kolin kansallispuistossa olet keskellä Pohjois-Karjalan kuuluisimpia vaaramaisemia. Kolin olemusta rytmittävät vuodenajat: talvella tykkilumet mykistävät kulkijan siinä missä kukkivat ahot kesäisin hurmaavat väriloistollaan.

Kansallispuiston jylhät kalliot, vaara- ja lehtometsät sekä kulttuuri ympäristöt tarjoavat luontoseikkailuun monipuoliset puitteet. Polut nousevat jyrkkinä vaarojen laelle, mutta huipulta avautuva näköala palkitsee vaeltajan.

·     

      *Kolin kansallispuisto on perustettu vuonna 1991, kansallismaiseman, vaaraluonnon , kaskikultuurin ja perinneympäristön suojelemiseksi.
*Pinta-ala n. 3000 ha

      *Kolin korkeus merenpinnasta 347m

      *Retkeilyreittejä n. 80km. Pisin vaellusreitti Herajärven kierros.
*Luontopolut: Kaskenkierros, Paimenen polku, Ennallistajan polku ja Kolinuuron kierros.
*Tulipaikkoja 17kpl, telttailupaikkoja 5kpl, retkeilysaaria 6kpl.

Hotelli huoneen maisemaa

Sokos hotelli Koli

Kolin luontokeskus Ukko

Usein upposi polviin asti,
muutaman kerran jopa nivusiin

Kolin hotellin viereinen laskettelurinne

Kiskohissi parkkipaikan ja hotellin välillä

Kiskohissin maisemaa

Mahtava keli upeissa maisemissa

UKKO-KOLI

”Kolin Kauneuden keksijä”

Näillä sanoilla on kuvattu Kolin maisemien kuuluisinta tallentajaa, taiteilija Eero Järnefltiä. Vaikka et olisi vielä kiivennyt Ukko-Kolin huipulle, olet silti voinut nähdä maiseman yli Pielisen. Järnefelt taiteilijaystävineen ikuisti Kolin suomalaisille tutuksi kansallismaisemaksi 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa. Ukko-Kolin maisemaa voi esimerkiksi ihailla jo Helsingissä rautatieaseman ravintolassa (Burger king) Joensuun junaa odotellessa.

Suuret sielut kohtaavat Kolilla

Taiteilija Eero Järnefeltin innostamina kirjailija Juhani Aho, taiteilija Venny Solden-Brofeldt, säveltäjä Jean Sibelius sekä valokuvaaja I.K. Inha etsivät kolilta innostusta, lohdutusta ja isänmaan kasvoja. Kolilta taiteilijat löysivät suomalaisen sielunmaiseman, jossa yhdistyi koskemattoman luonnon jylhyys, kalevalan mytologia ja paikallisten ihmisten ankara elämä.

”Nähdä Suomi ja rakastaa sitä on sama asia!”

Näin innostettiin ihmisiä matkailuun Suomessa 1880-luvulla. Ensin kuitenkin piti jaksaa vene- ja kärrykyyti Kolille. Kiipeäminen vaaran laelle lehmäpolkuja pitkin vaati kovaa kuntoa. Välillä syötiin voita ja leipää sekä viiliä ja metsämansikoita. Matkalaisia kiinnosti maisemien ohella paikallinen elämänmeno. Toisaalta paikalliset asukkaat seurasivat hämmästelen turisteiksi jo tuolloin itseään kutsuvia matkustajien vaivanloista vaellusta maisemien tähden. Paikalliselle turistit olivat nähtävyys!

Tekstit lainattu ja muokattu Kolin infotauluista.

Vaikka viikonloppu meni nopeasti, oli upea reissu. On se upeaa löytää Suomen upea matkailu mahdollisuus ja nähdä kaupunkeja ja paikkoja uusin silmin. Alkanut miettiä että olisikohan minuun purrut pieni kotimaan matkailu kärpänen. 

Vappuna tulen olemaan Tanskassa Legolandissa. Toivottavasti minulla on aikaa ottaa kuvia ja kirjoittaa siitä teillekin.

Seuraavaan kertaan

-P-

Viikonlopun Suomi matkailua osa 1. "Lupsakka Kuopio"

Pääsi käymään niin että, Isännällä ja minulla sattui olemaan yhteinen viikonloppu vapaa tässä joku aika sitten. Päätimme lähteä pois kaupungista ja suuntasimme auton kohti Kolia. Alku peräinen suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut (2 yötä Kolilla). Joten päätimme muuttaa matkaamme kaksi osaiseksi, joka puollittaisi muuten pitkää ajomatkaa. Eli ensimmäinen yö Kuopiossa ja toinen yö Kolilla. 

Tässä postauksessa syvennyn Kuopioon. Tämähän ei ole meille uusi tuttavuus mutta tällä reissulla pääsimme paremmin tutuksi kaupunkiin. Joka kesä mökille ajellessa ajamme Kuopion läpi ja usein pysähdymme Kuopion Prismassa ostamassa mökki tarpeita. Viime vuonna olimme hyvätekeväisyys keikalla Kauppakeskus Matkuksessa, mutta silloin reissun pääpaino oli Matkun ja hotelli Puijonsarvi, kyseisessä hotellissa yövyimme tällä kertaa myös. 

Kuopio on Pohjois-Savon maakuntakeskus, joka sijaitsee Kallaveden rannalla Pohjois-Savon maakunnassa. Kantakaupunki sijaitsee Kallaveteen etelästä työntyvällä Kuopionniemellä, joka jakaa Kallaveden kahteen toisistaan lähes erilliseen osaan.

Kuopio on Itä-Suomen valtakunnan osan keskus ja suurin kaupunki. Se oli myös Kuopion läänin pääkaupunki vuoteen 1997 asti, jolloin Kuopion-, Pohjois-Karjalan- ja Mikkelin läänit yhdistettiin Itä-Suomen lääniksi. Uudeksi pääkaupungiksi tuli Mikkeli.

Kaupunkihankkeen historia alkoi 1650-luvulla, osana kenraalikuvernööri Pietari Brahen kauppapolittiikkaa, sekä hänen oman Kajaanin vapaaherrakuntansa sisäistä kaupunki ohjelmaa.

Brahen vuonna 1653 perustama kaupunki kuihtui kuitenkin kyläksi ja se lakkautettiin reduktion yhteydessä 1680-luvulla.

Uudelleen kaupungin perustamisen mahdollisti Kustaa III vuonna 1775 Suomen matkallaan antamalla määräyksellä jakaa Kymenkartano ja Savon lääni kahtia. Alkuun residanssi paikasta kiisteltiin Nilsiän ja Varkauden kesken, mutta Kuningas lopetti sen määräämällä residenssin siirrettäväksi Kuopionniemelle. Kustaa III:n suorittama, Kuopion kaupungin toinen perustaminen tapahtui 17. marraskuuta 1775, mitä pidetään virallisena perustamispäivänä.

Hämeenlinnan maanmittari Pehr Kjellman laati Kuopion suorakulmaisen uusklassista asemakaavavirtausta edustaneen kaavoituksen 1775-1776 vaihteessa. Kuningas hyväksyi asemakaavan 5. maaliskuuta 1776. Asemakaavan oli tarkoitus olla pääilmansuuntien mukainen, mutta laskema virheen takia, asemakaavasta tuli pohjois-luode- etelä-kaakko –suuntainen, joka on havaittavissa vielä nykyäänkin.

Kauppahalli

Kuopion idyllinen Kauppahalli on tarjonnut vuodesta 1902 alkaen laadukkaita tuotteita lupsakkaassa savolaistunnelmassa kaupungin sydämessä.

Kauppahallin suunnittelija Johan Victor Strömberg (1863 - 1932) oli syntyjään viipurilainen ja hän toimi Kuopion Teknillisessä koulussa huoneenrakennusopin lehtorina vuosina 1898 - 1928.

Keskelle pientaloista muodostuvaa puutalokaupunkia noussut kauppahalli päätyjen torneineen ja kaarevine oviaukkoineen on tyyliltään jugendia, sen tyylikkäimpiä edustajia Kuopiossa. 

Nykyisessä asussaan kauppahalli on ollut vuodesta 1973. Silloin halli sai uuden värityksen arkkitehti Matti Höyhtyän suunnitelman mukaan. Halli maalattiin okranväriseksi ja ulkoseiniä koristavat runsaat korkokuvat eläin- ja kasvikunnan edustajineen saivat myös iloiset värinsä. Hallin seiniltä löytyy punaisia possuja, vihreitä haukia, valkeita lehmiä. Huuhkajat istuvat rivissä hallin päädyissä sulassa sovussa kuusenoksilla kiipeilevien oravien kanssa. Lisäksi seiniltä löytyy riistalintuja, sammakoita, lepakoita, rapuja, kaiken kaikkiaan 60 eläinfiguuria. Hallin ulkoseiniä koristavat myös komeat lumpeenkukat, valkoiset kaalinkerät, punaiset omenat ja turnipsit. 

  

Veljmies patsas

Veljmies-patsas on pystytetty vuonna 1959 Kuopion kauppahallin edustalle.

Veljmiehen suunnitteli kuvanveistäjä Heikki Konttinen Kuopion kaupungin

-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettyyn Yrittäjäpatsaskilpailuun.

Veljmies kuvastaa kuvanveistäjä Heikki Konttisen omaa pikkuveljeä kalaretkellä hämmästyneine ilmeineen. Veljmies nimenä edustaa savolaisuutta sekä ajatusta Kuopiolaisesta vieraanvaraisuutena. Vieras otetaan aina vastaan kuin velimies ja hänet hyväksytään millaisena tahansa.

Vappuaaton perinteenä on, että Veljmies -patsas lakitetaan ja pestään Itä-Suomen Yliopiston oppilaskunnan toimesta. Veljmiehen altaassa toimitetaan tällöin myös proffan uitto.

Kaupungintalo

"Kuopion kaupungintaloa ei pidä rakentaa kauppatorin laitaan syrjäiseen paikkaan kauas keskustasta. Kaupunki ei koskaan kasva niin suureksi." Näin todettiin ja uskottiin 1880-luvun Kuopiossa.

Varsinaista entisöintiä tehtiin 1970-luvun peruskorjauksessa ala-aulassa, portaikossa, yläaulassa, juhlasalissa ja entisessä kaupunginvaltuuston istuntosalissa, joka muutettiin henkilökunnan ruokalaksi. Näissä tiloissa palautettiin entiselleen lähinnä seinä- ja kattopinnat, lattiat uusittiin entisöintinäkökohdat huomioon ottaen. Myös alkuperäistä kalustoa, mm. valaisimia palautettiin paikalleen. Kaupungintalon länsipäädyssä on teksti "Oikeus kansaa ohjelevi" ja itäpäädyssä "Wapautta laki vartioivi". Sanat ovat peräisin A. Oksasen runosta "Porthanin kuvapatsaan paljastettua". Tekstit saatiin kaupungintalon seinään vasta vuonna 1900, jolloin hankittiin myös aikaisemmin hankkimatta jäänyt kello

Kaupungintalo on ollut monenlaisessa käytössä. Talossa on ollut muun muassa palokunnan ruiskuhuone, huutokauppasali, kirjasto lukusaleineen ja tornissa päivysti palovartija. Kaupunginkanslian henkilökunnan nykyiset sosiaalitilat olivat aikoinaan vankikoppeja

Snellmanin puisto

Snellmaninpuisto on kaupungin vanhin puisto, jonka istuttaminen puistoksi alkoi sen jälkeen, kun torikauppa 1850-luvulla siirrettiin tältä Kustaantorina, Suurtorina ja Kirkkotorina tunnetulta paikalta nykyiselle kauppatorille. Puisto nimettiin Snellmaninpuistoksi sen jälkeen, kun Johannes Takasen veistämä J.V. Snellmanin rintakuva paljastettiin 3.7.1886.

Snellmanin patsas

J.V. Snellmanin rintakuva paljastettiin vuonna 1886 silloisella Kustaantorilla.
Teoksen paljastuksen myötä Kustaantori nimettiin uudelleen Snellmanin puistoksi. Pronssisen rintakuvan on suunnitellut ja valanut kuvanveistäjä Johannes Takanen. Patsas valettiin Roomassa 1884, missä kuvanveistäjä työskenteli aina kuolinvuoteensa 1885 saakka. Jalusta on arkkitehtien Sebastian Gripenbergin ja I.G. Klasonin suunnittelema ja kuopiolaisten kivityömiesten Antti Pulkkisen ja Karl Hämäläisen toteuttama. Rintakuva on Kuopion vanhin ulkoveistos ja vuonna 1986 vietettiin veistoksen 100-vuotisjuhlaa.

Tuomionkirkko

Kuopion Vahtivuoren mäellä jykevänä, aikojen vaihteluja ja ihmisten elämänkohtaloita tarkkailevana, seisoo Kuopion tuomiokirkko.
Sodan melskeiden johdosta rakennustyö kesti yli kymmenen vuotta ja kirkko vihittiin käyttöönsä v. 1816. 

Sodan jälkeen palkattiin kuningas Kustaa III:n määräyksestä luutnantti Pehr Granstedt johtamaan v. 1812 uudelleen alkaneita rakennustöitä. Töiden aikana oli alkuperäisiin piirustuksiin tehty runsaasti muutoksia. Esimerkiksi holvit tehtiin puusta kiven sijasta, ja tornin rakentamiseen soveltuvien kivien loppumisesta johtuen yläosa muurattiin tiilestä. Kirkko tuli lähes valmiiksi syksyllä 1815, ja ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin saman vuoden ensimmäisenä adventtisunnuntaina.

Tyyliltään kirkko on uusklassinen, joskin siinä on eräitä empiren piirteitä mm. saarnastuolin ja alttarin seudun koristuksissa. Arkkitehtuurissa näkyy samoin 1800-luvun alkuaikojen kirkonrakentajien pelkistettyyn muotoon pyrkivä arkkitehtuurikäsitys. Tuomiokirkossa on eräitä vanhasta kirkkoarkkitehtuurista ja liturgisesta perinteestä poikkeavia piirteitä, joiden perustelu oli hyvin käytännöllinen. Kirkon pääsisäänkäynti haluttiin sijoittaa kohti silloista Kuopion toria ja satamaa. Tästä syystä alttari on sijoitettu kirkon länsipäätyyn. Myös saarnatuoli on poikkeavalla paikalla, kuorin pohjoisseinällä.

Kuopion museo

Vuonna 1907 valmistunut Kuopion museo on Suomen kolmanneksi vanhin museoksi suunniteltu rakennus. Linnamainen rakennus kuuluu myös kansallisromanttisen jugendarkkitehtuurin helmiin. 

Valmiiseen taloon sijoittuivat lopulta historiallis-kansatieteellinen ja luonnontieteellinen museo, kansankirjasto lukusaleineen sekä lisäksi erilliseen siipeen VPK:n ruiskuhuoneet. Kokonaisuus tunnettiin kuitenkin ennen kaikkea Kuopion museona. 

Museotalon on suunnitellut kuopiolainen arkkitehti J. V. Strömberg, joka 1900-luvun alkuvuosikymmeninä piirsi kaupunkiin erinomaisella ammattitaidolla lähes kaikki muutkin merkittävämmät rakennuskohteet.



Vielä jäi näkemättä Kaupunkia, mutta sehän tarkoittaa että voin tulla mielelläni uudestaan. Puukortteli alueet, satama mm. kiinnnostaa päästä näkemään. 

-P-

Vaate tuunauksia

Kävin tuossa joku aika sitten kaappiani läpi ja silmääni pisti muutamat mekot, jotka eivät istuneet minulle. Tiesin että kavennuksilla niistä saisi taas sopivan kokoiset.

Minulla on ystävä piirissäni hyvin taitava ompelija ja hänen kanssaan olimme, jostain projektista keskustelleetkin. Hän oli mielellään auttamassa minua. Vaatteiden suhteen minulla on ajatuksia toteutuksesta mutta tahto/taito toteuttaa niitä puuttuu.

Sovimme että yhteisenä vapaa päivänämme, menisin hänen luokseen ja katsoisimme mitä voimme tehdä. Keräsin siis kassillisen tuunaus projektejani ja lähdin ystävälleni.

Kassissa oli kahdet farkut, kolmet hameet, kolme mekkoa, 3 yöpaitaa, kaksi paitaa. Yhteensä siis 13 vaatetta, joista 12 sai uuden elämän. Tietenkään en muistanut ottaa ennen kuvia. Oppi ikä kaikki.

Farkkujen korjaukset olivat simppelit. Toisesta oli irrottunut farkkunappi, siihen ommeltiin paikka ja uusi nappi. Toisesta olin aloittanut farkkujen lyhennyksen mutta oma koneeni heikon tehon vuoksi en saanut vietyä projektia loppuun.

Mekot kaikki oli liian suuria minulle, mutta pidin niistä niin halusin muokata ne, että niitä pystyi vielä pitämään. Kellohameen rintamus piti pienentää sopivammaksi, kun taas lila maksimekko ja kotelomekko kummatkin vaativat kavennusta.

Hameiden korjaukset, beigen hameen vetoketjun vaihto ja mustan liituraita hameen tuunaus gootti tyyppisestä hameesta perus hameeksi ja mustan mummohameen muokkaaminen istuvammaksi hameeksi.

Yöpaidat yksiväristen paitojen  olkahihnat kaipasivat vahvike ommelta, kun eivät tahtoneet pysyä ompeleissaan. Minulla oli myös purettu snoopy- yöpaidan osat, josta olin ajatellut samanlaista paitulia kun yksi väriset olivat. Mutta tämä projekti jäi vielä hyllylle. Täytyy hankkia vähän lisää kangasta että siitä saa sellaisen.

Viimeisempäna oli paitojen tuunaus. Minulla oli kauluspaita, josta pidin mutta en osannut käyttää sitä. Hetken pohdittuamme, siitä tehtiin kesäpaita, hihat lyhennettiin, kaulus poistettiin ja hihan suussa ollut koriste lisättiin rintakoristeeksi. Jos vaikka nyt se näkisi aktiivisempaa käyttöä. Lila raitapaita oli aktiivisessa käytössä kulunut puhki kainalosta ja muutenkin nukkaantunu. Siitä tehtiin koti paita, poistamalla vain hihat ja reikä kohta.

Oli tosi ihanaa että sai nuo vaatteet korjattua. Säästetyt rahat voisin vaikka käyttää uusiin kenkiin, tarvitsen jonkunlaiset lenkkarit/kävelykengät. Korollisia kenkiä on sen verran varastossa että niihin ei tarvitse santsata.

-P-